tiistai 7. heinäkuuta 2009

Ensimmäisten päivien tohinoita vol. 2

Sunnuntaina päätimme aamiaisen jälkeen lähteä tutkimaan asuinseutuamme vähän tarkemmin, sillä tähän saakka olimme kävelleet kotitaloltamme vain vastapäiseen kauppaan ja kehäkadun varteen. Kiersimme talomme taakse ja löysimme sieltä puistoalueen jalkapallokenttineen, sieltä siis oli asuntoomme kantautunut lasten kiljahduksia ja pallon töminää. Jatkoimme Mester Utcaa toiseen suuntaan kuin tavallisesti ja vastaan tuli mm. erilaisia pieniä ruokakauppoja, koulu ja tietenkin sörözöitä, joita tuntuu olevan lähes jokaisessa kadunkulmassa. Kävelimme katua pitkin yhteen isoon risteykseen asti, jossa Jari tiesi erään puiston sijaitsevan. Aivan kadunkulmassa oli ensin kirkko (joita tuntuu täällä olevan enemmän kuin tarpeeksi) ja sen takana avautui puisto, jossa oli mm. erillinen alue koirille ja koripallokenttiä. Takaisintulomatkalla päätimme kokeilla paikallista pizzeriaa, mutta tehtävä osoittautuikin hieman hankalaksi. Kaikissa pizzerioissa oli ovet ja ikkunat levällään ja vähintään kaksi työntekijää sisällä/ovensuussa, mutta ainoa seikka, joka meille sanottiin, oli ”closed” erittäin huonolla englannilla. :D Niinpä jatkoimme matkaa kotia kohti ja päätimme syödä alakerran ravintolassa, jossa englantia jopa osattiin. Annokset olivat varsin tuhdit ja hyvän makuiset ja päätimmekin palata kyseiseen ravintolaan vielä uudestaan, lähellä kun sijaitsee.

Koska olimme kävelleet suhteellisen paljon viime päivinä, päätimme sunnuntain kunniaksi lähteä lepuuttamaan jalkojamme kylpylään. Kylpyläksi valittiin edellisellä reissulla hyväksi todettu Szechenyi, jossa on altaita niin ulkona kuin sisälläkin. Pääsy kylpylään ei käynytkään ihan niin helposti kuin olimme kuvitelleet, sillä yhdellä lippuluukulla meille ilmoitettiin, että siellä ei myydä lippuja, vaan meidän pitää kiertää talokompleksin toiselle puolelle toiselle kassalle. Löydettyämme oikean kassan ongelmana oli löytää pukuhuoneet ja kaapit, jotka löytyivät lopulta alakerrasta ja tällä kertaa oli jopa eroteltu miesten ja naisten puolet erikseen. Kun olimme saaneet uikkarit vaihdettua päälle, pulahdimme miellyttävään, noin 38 asteiseen ulkoaltaaseen, joka aluksi tuntui todella kuumalta, mutta joka lopulta osoittautui suosikiksemme (muissa altaissa lämpötila kun oli ”vain” jotain 30-35 astetta).

Maanantaina nousimme suht varhain ylös ja lähdimme hoitamaan juoksevia asioita. Ensimmäisenä kohteenamme oli taas rautatieasema, jossa kävimme varaamassa paikkaliput Münchenin junaan. Lippuluukun naisella tuntui olevan hirveä kiire, mutta saimme onneksi asiamme toimitettua ja paikat varattua. Asemalla jouduimme odottelemaan melko kauan, mistä opimme sen, että reilillä täytyy varata kunnolla aikaa juna-asioiden hoitamiseen. Kaikissa junayhtiöissä paikkavaraus ei ole pakollinen, mutta ensimmäiselle matkalle päätimme kuitenkin varata istumapaikat, sillä matka kestää reilut 7 h. Asemalta takaisintulomatkan varrella kävimme Eurokaupassa (paikallinen Saiturinpörssi), josta teimme hyviä löytöjä reiliä varten, mutta kaikkia tarvitsemiamme tavaroita ei siltikään löytynyt. Ennen kotiin menoa nappasimme gyrokset matkaan ja mutustelimme ne kotona (myöhemmin saimme havaita, että suuri kaalin määrä gyroksissa oli yllättänyt Jarin ruuansulatuselimistön :S).

Tältä asemalta lähdetään keskiviikkona kohti Müncheniä

Mahat täynnä lähdimme taas käymään koululla, jossa Erasmus-opiskelijoista vastaavan henkilön vastaanottoajan olisi pitänyt olla klo 13-16. Ketään ei kuitenkaan taaskaan näkynyt, mutta onneksi meille sähköpostia lähetellyt edellinen Erasmus-vastaava Eszter sattui tulemaan samalle käytävälle. Hänen neuvonsa meille kuuluivat jotakuinkin seuraavasti: ”Laittakaa sähköpostia, jos ei sähköpostiin vastata, niin soittakaa, jos ei puhelimeen vastata, niin pitäkää vain hauskaa”. :D Nämä ohjeet rikkaampina lähdimme suuntailemaan kohti kiinalaista toria, jossa kiinalaistaustaiset henkilöt myyvät kaikenlaista kamaa, kunhan korttipeleiltään joutavat myyntihommiin (taisivat jotkut pelata jotain shakin tapaistakin). ”Tori” koostuu useammasta hallista ja pihalla sijaitsevasta markkina-alueesta, saattaa joidenkin kulmien takana olla vielä muutakin, mutta nämä hoksasimme tällä reissulla. Mukaan tarttui tällä kertaa kaksi sateenvarjoa (250 ft/kpl) sekä yksi käsilaukku (500 ft) ja takaisintulomatkalla päätimme, että joku toinen kerta palaamme ajan kanssa torille ja ostamme ainakin muutamat halvat kengät sieltä. Iltasella otimme skype-yhteydet koteihin ja vaihdoimme kuulumisia perheittemme kanssa. :)

Tiistaina tapasimme aamupäivällä vuokraisäntämme ja teimme kirjallisen vuokrasopimuksen. Iltapäivästä ja illasta hoitelimme viime hetken juoksevia asioita (kuten eväiden ostoa) ja kävimme vielä naapurisörözössä ja hakemassa naapurikahvilasta ihanat kakkupalat. Hintaa kakkupaloilla oli vähän reilu euron, eli oli kalliimpaa kuin kalja! ;)

Nyt blogi hiljenee vähäksi aikaa, koitamme kirjoitella lisää, kunhan reilikiireiltämme ehdimme.

P.S. Löysin eräänä päivänä yhden tutunnimisen kadun täältä Budapestista. Miten onkaan voitu nimetä katu niin hyvin. :D

Löytyhän täältä tuttujakin paikkoja

3 kommenttia:

  1. Elämä siellä tuntuu leppoisalta ja hyväntuuliselta. Mahtoikohan niissä kaaleissa olla vähän pöpöjä?

    ”Laittakaa sähköpostia, jos ei sähköpostiin vastata, niin soittakaa, jos ei puhelimeen vastata, niin pitäkää vain hauskaa” oli hyvä neuvo jonka loppuosaa voi mainiosti soveltaa täällä Suomessakin.

    VastaaPoista
  2. Kadunnimet on siellä tosiaan hyvin keksitty, tuntuu varmaan, että on tervetullut ja odotettu matkaijija kun on oma katukin nimetty

    VastaaPoista
  3. Hyvältä vaikuttaa, on kylpylät ja kaikkea!

    VastaaPoista