Lähtö Amsterdamista kohti Brysseliä tapahtui taas tuttuun tapaan aamujunalla. Aamiaiseksi nautimme rautatieaseman kioskista ostetut croissantin ja täytetyn sämpylän laiturilla istuskellen ja limpparia siemaillen. Matkassa mukana oleva istuma-alustakin pääsi ensi kerran käyttöön!
Junamatkalla ei ollut sen suurempaa dramatiikkaa, vähän jouduttiin arpomaan jäätäisiinkö pois Brussels Centraal vai Brussels Zuid -asemalla, joista päädyimme ensin mainittuun. Valinta osoittautui oikeaksi ja pääsimme aika lähelle kaupungin keskustaa, tosin itse emme sitä vielä siinä vaiheessa tienneet. Aseman turisti-infot olivat nimittäin aika olemattomat ja jouduimme arpomaan suunnan, josta lähdimme etsimään keskustaa ja majoitusta. Hyvällä arvauksella lähdimme oikeaan suuntaan ja löysimme jonkin matkan päästä opasteita turisti-infoon, josta saimme itsellemme kaupungin kartan. Lähdimme kartan avulla suunnistamaan kohti erästä ennalta katsottua ja suunnilleen meille sopivalta tuntuvaa hotellia. Etsimämme hotellin sijaan päädyimme kuitenkin erääseen toiseen keskustan pohjoispuolella olevaan hotelliin, joka sattui tulemaan aiemmin vastaan. Hotelli ei ollut mikään Hilton (vaikka muutaman sadan metrin päässä Hiltonista oltiinkin), mutta kuitenkin ihan tyydyttävän oloinen, joten otettiin huone kahdeksi yöksi.
Ensimmäisenä iltana käytiin nopeasti tutustumassa hieman lähiympäristöön ja etsittiin Delirium Cafe, jossa on tarjolla maailman laajin valikoima eri oluita (on ihan Guinnessin ennätysten kirjan virallinen ennätys). Yksien oluiden jälkeen oli aika palata hotellille ja siirtyä yöpuulle. Perjantaina käväistiin ensin katsomassa pakollinen Manneken piss ja ostettiin hieman kuuluisaa Belgialaista suklaata. Tämän jälkeen lähdettiin kuninkaanlinnan kautta katsastamaan Euroopan parlamenttia. Matkan varrelle sattui myös kuninkaallinen puisto, josta bongattiin vohvelikioski. Tottahan myös belgialaisia vohveleita oli pakko maistaa, kun niitä on niin kovasti kehuttu. Vohvelit olivatkin hyvän makuisia, mutta niin makeita, että Tarun ainaisesti kolottava sokerihammaskin saatiin lääkittyä koko loppupäiväksi vain yhdellä vohvelilla!
Euroopan parlamentti oli pienoinen pettymys. Semmoinen iso toimistokompleksi minne ei tainnut tavallisella pulliaisella olla mitään asiaa sisälle. Tulipahan kuitenkin nähtyä, että missä niistä kurkun käyryyksistä päätetään. Parlamentin EU-infossa oli tarjolla erilaisia EU-esitteitä EU:n jokaisella virallisella kielellä. Ainakin tulee työllistettyä kielenkääntäjiä tuommoisilla tärkeillä hommilla.
Päiväreissun lopuksi käytiin Beer Tempel –kaupassa ostamassa vähän oluita nautittavaksi hotellilla ja matkamuistoksi Delirium Tremens –baaripyyhe. Illalla käytiin vielä iltakaljoilla Brysselin yössä. Tultiin takaisin hotellille nukkumaan vasta 22:30, eli myöhemmin kuin koskaan aikaisemmin tällä reissulla!
Lauantaina oli vuorossa lähtö Luxemburgiin Brysselin pohjoiselta juna-asemalta, eli suhteellisen läheltä hotelliamme. Matkalla oli monta pysäkkiä ja partiolaisia oli kovasti liikkeellä. Melkein joka pysäkillä junaan nousi tai siitä lähti joku partiolaisporukka. Luxemburgiin saavuimme klo 12:40 ja päivän aikataulu oli suhteellisen tiukaksi laadittu. Ensin piti etsiä pikavauhtia hotelli, johon saisimme jätettyä rinkkamme, käydä syömässä ja suunnistaa sitten viitisen kilometriä kaupungin ulkopuolella sijaitsevalle amerikkalaisten sotahautausmaalle ennen kuin sen portit sulkeutuisivat klo 17:00. Saatiin hommat hoidettua sutjakkaasti ja selviteltyä myös millä bussilla pääsee lähelle määränpäätämme, mistä ko. bussi lähtee ja millä pysäkillä pitää jäädä pois.
Hautausmaa oli todella vaikuttavasti toteutettu. Porteista sisään astuessa alkoi ymmärtää amerikkalaisten patriotismia kun tähtiliput liehuivat lipputangoissa ja korkeat isänmaallisin tekstein koristellut marmorimonumentit kohosivat kohti taivaita. Hautausmaalta löytyi 5076 valkoista ristiä (tai daavidin tähteä) tarkasti kaarimuodostelmiin sommiteltuna. Nurmikot olivat kuin suoraan golfkentältä ja oli suihkulähteitä ja kaikkea. Lopulta oli vähän semmoinen fiilis, että ihan hienot systeemit on pojat rakentaneet, mutta ehkä vähän vähempikin olisi riittänyt.
Illemmalla käytiin katsomassa Luxemburgin keskustaa ja sitä ympäröivää syvää rotkoa. Oli komeita maisemia. Bongattiin sattumalta, että rotkossa oli alkamaisillaan blues & jazz -festarit ja mentiin mukaan ihmettelemään festaritunnelmaa. Bilealueella oli muutama lava, joissa bändit esiintyivät ja paljon kojuja joissa myytiin olutta, kokista+viiniä, makkaraa ja hapankaalia ynnä muuta tuommoista pientä virvoketta ja naposteltavaa. Nautittiin hetken verran festaritunnelmasta ja katseltiin vähän aikaa paria keikkaa ennen kuin kipusimme ylös rotkosta.
Sunnuntaiaamuna lähdimme kohti Ranskan Dijonia. Tämä oli ensimmäinen junamatkamme, jossa jouduimme vaihtamaan junaa kesken matkan. Vaihto oli Metzissä ja siellä meillä oli vähän päälle tunnin verran aikaa kulutettavanamme. Ostettiin sieltä herkullinen aamiaispatonki ja mussuteltiin sitä junaa odotellessa. Perille sinappikaupunkiin Dijoniin saavuttiin hieman ennen kolmea ja hetken aikaa asemalla ihmeteltyämme lähdimme suunnistamaan kaupungin keskustaa kohti. Matkalla bongailimme monta hotellia ja lopulta myös turisti-infon, josta saimme kartan sekä vinkin suht edullisesta hotellista keskustassa. Hotelli osoittautuikin tähänastisista halvimmaksi ja palvelu oli varsin hyvää ja huone siisti.
Kun kamat oli saatu hotellihuoneeseen, lähdimme tutkailemaan Dijonin kaupunkia ja sen lukuisia sinappikauppoja ikkunoiden takaa (sunnuntai kun oli, oli suurin osa kaupoista suljettuna). Nähtävyyksistä kävimme vilkaisemassa paikallisen riemukaaren sekä Notre Damen ja lisäksi löysimme kivan puiston suihkulähteineen. Kaupunki oli varsin vaikuttava kaikkine vanhoine rakennuksineen, jotka olivat selvinneet maailmansotien pommituksista (ilmeisen harvinaista Ranskassa). Nähtävää ei kuitenkaan loppupeleissä ollut niin paljoa kuin alun perin olimme ajatelleet, joten päätimme jatkaa matkaa eteenpäin jo maanantaina.
Kaiken kaikkiaan pari viime päivää on sujunut yllättävän hyvin, vaikka kumpikaan meistä ei ole mikään ranskan taituri. Ranskaa äidinkielenään puhuvat ovat yllättävän joustavasti suostuneet puhumaan englantia, kunhan on vähän yrittänyt sönköttää ranskaa. :) Lisähuomiona myös sellainen seikka, että Luxembourgissa ja Dijonissa ei ole näkynyt lainkaan kerjäläisiä, joita aiemmin kierretyissä kaupungeissa on ollut lähes joka kadunkulmassa.
Junamatkalla ei ollut sen suurempaa dramatiikkaa, vähän jouduttiin arpomaan jäätäisiinkö pois Brussels Centraal vai Brussels Zuid -asemalla, joista päädyimme ensin mainittuun. Valinta osoittautui oikeaksi ja pääsimme aika lähelle kaupungin keskustaa, tosin itse emme sitä vielä siinä vaiheessa tienneet. Aseman turisti-infot olivat nimittäin aika olemattomat ja jouduimme arpomaan suunnan, josta lähdimme etsimään keskustaa ja majoitusta. Hyvällä arvauksella lähdimme oikeaan suuntaan ja löysimme jonkin matkan päästä opasteita turisti-infoon, josta saimme itsellemme kaupungin kartan. Lähdimme kartan avulla suunnistamaan kohti erästä ennalta katsottua ja suunnilleen meille sopivalta tuntuvaa hotellia. Etsimämme hotellin sijaan päädyimme kuitenkin erääseen toiseen keskustan pohjoispuolella olevaan hotelliin, joka sattui tulemaan aiemmin vastaan. Hotelli ei ollut mikään Hilton (vaikka muutaman sadan metrin päässä Hiltonista oltiinkin), mutta kuitenkin ihan tyydyttävän oloinen, joten otettiin huone kahdeksi yöksi.
Ensimmäisenä iltana käytiin nopeasti tutustumassa hieman lähiympäristöön ja etsittiin Delirium Cafe, jossa on tarjolla maailman laajin valikoima eri oluita (on ihan Guinnessin ennätysten kirjan virallinen ennätys). Yksien oluiden jälkeen oli aika palata hotellille ja siirtyä yöpuulle. Perjantaina käväistiin ensin katsomassa pakollinen Manneken piss ja ostettiin hieman kuuluisaa Belgialaista suklaata. Tämän jälkeen lähdettiin kuninkaanlinnan kautta katsastamaan Euroopan parlamenttia. Matkan varrelle sattui myös kuninkaallinen puisto, josta bongattiin vohvelikioski. Tottahan myös belgialaisia vohveleita oli pakko maistaa, kun niitä on niin kovasti kehuttu. Vohvelit olivatkin hyvän makuisia, mutta niin makeita, että Tarun ainaisesti kolottava sokerihammaskin saatiin lääkittyä koko loppupäiväksi vain yhdellä vohvelilla!
Euroopan parlamentti oli pienoinen pettymys. Semmoinen iso toimistokompleksi minne ei tainnut tavallisella pulliaisella olla mitään asiaa sisälle. Tulipahan kuitenkin nähtyä, että missä niistä kurkun käyryyksistä päätetään. Parlamentin EU-infossa oli tarjolla erilaisia EU-esitteitä EU:n jokaisella virallisella kielellä. Ainakin tulee työllistettyä kielenkääntäjiä tuommoisilla tärkeillä hommilla.
Päiväreissun lopuksi käytiin Beer Tempel –kaupassa ostamassa vähän oluita nautittavaksi hotellilla ja matkamuistoksi Delirium Tremens –baaripyyhe. Illalla käytiin vielä iltakaljoilla Brysselin yössä. Tultiin takaisin hotellille nukkumaan vasta 22:30, eli myöhemmin kuin koskaan aikaisemmin tällä reissulla!
Lauantaina oli vuorossa lähtö Luxemburgiin Brysselin pohjoiselta juna-asemalta, eli suhteellisen läheltä hotelliamme. Matkalla oli monta pysäkkiä ja partiolaisia oli kovasti liikkeellä. Melkein joka pysäkillä junaan nousi tai siitä lähti joku partiolaisporukka. Luxemburgiin saavuimme klo 12:40 ja päivän aikataulu oli suhteellisen tiukaksi laadittu. Ensin piti etsiä pikavauhtia hotelli, johon saisimme jätettyä rinkkamme, käydä syömässä ja suunnistaa sitten viitisen kilometriä kaupungin ulkopuolella sijaitsevalle amerikkalaisten sotahautausmaalle ennen kuin sen portit sulkeutuisivat klo 17:00. Saatiin hommat hoidettua sutjakkaasti ja selviteltyä myös millä bussilla pääsee lähelle määränpäätämme, mistä ko. bussi lähtee ja millä pysäkillä pitää jäädä pois.
Hautausmaa oli todella vaikuttavasti toteutettu. Porteista sisään astuessa alkoi ymmärtää amerikkalaisten patriotismia kun tähtiliput liehuivat lipputangoissa ja korkeat isänmaallisin tekstein koristellut marmorimonumentit kohosivat kohti taivaita. Hautausmaalta löytyi 5076 valkoista ristiä (tai daavidin tähteä) tarkasti kaarimuodostelmiin sommiteltuna. Nurmikot olivat kuin suoraan golfkentältä ja oli suihkulähteitä ja kaikkea. Lopulta oli vähän semmoinen fiilis, että ihan hienot systeemit on pojat rakentaneet, mutta ehkä vähän vähempikin olisi riittänyt.
Illemmalla käytiin katsomassa Luxemburgin keskustaa ja sitä ympäröivää syvää rotkoa. Oli komeita maisemia. Bongattiin sattumalta, että rotkossa oli alkamaisillaan blues & jazz -festarit ja mentiin mukaan ihmettelemään festaritunnelmaa. Bilealueella oli muutama lava, joissa bändit esiintyivät ja paljon kojuja joissa myytiin olutta, kokista+viiniä, makkaraa ja hapankaalia ynnä muuta tuommoista pientä virvoketta ja naposteltavaa. Nautittiin hetken verran festaritunnelmasta ja katseltiin vähän aikaa paria keikkaa ennen kuin kipusimme ylös rotkosta.
Sunnuntaiaamuna lähdimme kohti Ranskan Dijonia. Tämä oli ensimmäinen junamatkamme, jossa jouduimme vaihtamaan junaa kesken matkan. Vaihto oli Metzissä ja siellä meillä oli vähän päälle tunnin verran aikaa kulutettavanamme. Ostettiin sieltä herkullinen aamiaispatonki ja mussuteltiin sitä junaa odotellessa. Perille sinappikaupunkiin Dijoniin saavuttiin hieman ennen kolmea ja hetken aikaa asemalla ihmeteltyämme lähdimme suunnistamaan kaupungin keskustaa kohti. Matkalla bongailimme monta hotellia ja lopulta myös turisti-infon, josta saimme kartan sekä vinkin suht edullisesta hotellista keskustassa. Hotelli osoittautuikin tähänastisista halvimmaksi ja palvelu oli varsin hyvää ja huone siisti.
Kun kamat oli saatu hotellihuoneeseen, lähdimme tutkailemaan Dijonin kaupunkia ja sen lukuisia sinappikauppoja ikkunoiden takaa (sunnuntai kun oli, oli suurin osa kaupoista suljettuna). Nähtävyyksistä kävimme vilkaisemassa paikallisen riemukaaren sekä Notre Damen ja lisäksi löysimme kivan puiston suihkulähteineen. Kaupunki oli varsin vaikuttava kaikkine vanhoine rakennuksineen, jotka olivat selvinneet maailmansotien pommituksista (ilmeisen harvinaista Ranskassa). Nähtävää ei kuitenkaan loppupeleissä ollut niin paljoa kuin alun perin olimme ajatelleet, joten päätimme jatkaa matkaa eteenpäin jo maanantaina.
Kaiken kaikkiaan pari viime päivää on sujunut yllättävän hyvin, vaikka kumpikaan meistä ei ole mikään ranskan taituri. Ranskaa äidinkielenään puhuvat ovat yllättävän joustavasti suostuneet puhumaan englantia, kunhan on vähän yrittänyt sönköttää ranskaa. :) Lisähuomiona myös sellainen seikka, että Luxembourgissa ja Dijonissa ei ole näkynyt lainkaan kerjäläisiä, joita aiemmin kierretyissä kaupungeissa on ollut lähes joka kadunkulmassa.
Komeita kuvia! Mukava lueskella teidän kuulumisia reissulta. Szigetkin alkaa häämöttää lähellä, hauskoja matkoja, kohta nähdään.
VastaaPoista-Timppu
kiitoksia kortista!...erittäin sinappista indeed :) -J
VastaaPoistaBrysselissä pitäisi todellakin käydä katsomassa Manneken piss -patsas... Olen käynyt Brysselissä pari kertaa mutta en ole ehtinyt katsomaan sitä, aika pieni se on muidenkin mielestä ollut!
VastaaPoista