tiistai 25. elokuuta 2009

Ensimmäiset yhteydet muihin vaihtareihin


Lauantaina ja sunnuntaina päivällä ei tapahtunut mitään sen ihmeellisempää, mutta sunnuntai-illaksi olimme sopineet eräänlaisen etukäteistapaamisen täällä jo olevien erasmus-opiskelijoiden kanssa. Kokoonnuimme kaikki aluksi sveitsiläisen Francon luokse, josta sitten jatkoimme yhdessä eteenpäin. Francon kämppä oli aika mielenkiintoinen… Vanha asianajajan toimisto, jota nyt ilmeisesti muunnettiin hostellityyppiseksi ratkaisuksi. Francon huone oli vanha keittiö ja siellä oli vielä hellakin paikallaan. :D Saa nähdä, millaiseksi kämppä sitten loppujen lopuksi muuntuu, kovasti on pojilla ainakin siivottavaa siellä. Muita vaihtareita, joita tapasimme sunnuntaina, olivat saksalaiset Manuel ja Moritz Aika hyvin meillä riitti juttua, vaikka kaikki opiskelevat ihan erilaisia asioita: Manuel fysiikkaa, Moritz kauppatieteitä ja Franco tietotekniikkaa.

Istuimme porukalla Szimpla-nimisessä paikassa, joka on tehty vanhaan kerrostaloon. Paikalliseen tapaan myös tässä talossa on sisäpiha, joka toimii periaatteessa terassialueena baarin keskellä. Tämä paikka sai paljon ihailuja, sillä kenenkään meidän kotimaissa tällainen baari ei varmasti saisi edes pyöriä. :D Szimplassa on myös laitettu vanhoja kylpyammeita ja autoja uusiokäyttöön. Kylpyammeista on tehty nojatuoleja sekä sohvia ja autoihin on tehty pieniä loosseja pöytineen ja tuoleineen. Szimplasta lähdimme porukalla tram-pysäkille, sillä Moritzin piti ehtiä vielä viimeiseen metroon, jotta pääsisi kotiinsa (yöbussijuttuja ei tiedetä itsekään niin hyvin, niin ei jaksettu ruveta niitä selvittelemään). Francokin päätti lähteä kotiinsa samalla tramilla, sillä ilmeisesti heidän kämpässä oli tiedossa siivoustalkoot seuraavana päivänä. Kävimme Manuelin kanssa vielä hetken istumassa eräällä kattoterassilla, kunnes jatkoimme koteihimme nukkumaan.

Maanantaina aamulla minulla oli kampaaja varattuna klo 10 ja kun saavuin perille, kampaamossa oli ainoastaan manikyristi paikalla. Itse kampaaja tuli hetken kuluttua paikalle, mutta hän ei sitten loppupeleissä puhunut sanaakaan englantia. Manikyristi onneksi osasi jonkun verran, niin päästiin yhteisymmärrykseen, että hiukset vain leikataan ja väriä ei laiteta ollenkaan. Hiusmalleja katseltiin yhdessä kansiosta ja kampaaja mallaili hiuksia eri tavoilla. Lopulta hiusmalli saatiin lyötyä lukkoon ja hiusten pesun jälkeen leikeltiin vähän hiuksia lyhyemmäksi. Ilmeisesti mun tukka on tosi paksu, koska föönauksen jälkeen se kampaaja ohensi hiukset suunnilleen puoleen siitä, mitä ne alun perin oli. :D Lopputulos oli kuitenkin aika hyvä, saa nähdä miltä tukka näyttää sitten sen jälkeen kun itse laittelen sitä. Täällä on tapana antaa myös kampaajalle tippiä, jos on tyytyväinen lopputulokseen ja palvelun tasoon, joten kuuliaisena noudatin sitten tätä neuvoa ja annoin hyvästä palvelusta n. 2e tipin normaalin hinnan lisäksi.

Illalle olimme sopineet treffit Manuelin kanssa ja menimme tällä kertaa istumaan hetkeksi Morrisons-nimiseen paikkaan. Morrisonsissa 0,4l olut maksoi 200ft (kurssihan oli siis 1e=270ft) ja klo 21 jälkeen paikkaan piti maksaa 500ft sisäänpääsymaksu, mutta vastineeksi sisäänpääsylle sai puolestaan 3 ilmaista kaljaa. :) Ihan mukava mesta oli, oli tanssipuolta ja karaokepuolta. Paikka oli kuitenkin melko meluisa, sillä musiikit pauhasivat melko kovalla, joten jossain vaiheessa jatkoimme matkaa pariin sörözöhön. Toisen sörözön terassilla meidän viereisessä pöydässä istui kolmen hengen unkarilaisseurue, jotka jossain vaiheessa rupesivat kuuntelemaan hieman tarkemmin meidän juttuja ja kääntyivät sitten kyselemään mistä me olemme kotoisin. Kävi ilmi, että he ovat paikallisia amk-opiskelijoita (ja ihan normaalisti olivat maanantaina puoliltaöin vielä kaljalla, kun seuraavana päivänä piti olla kahdeksalta koulussa). Heiltä saimme aika hyviä vinkkejä mm. ulkona liikkumisen ja jalkapalloseurojen suhteen. He suosittelivat lämpimästi, että mä en yksin kulkisi öisin kaduilla, joten tästä saakin aina hyvän syyn raahata Jari aikaisin kotiin nukkumaan. ;) Jalkapalloseuroista he sanoivat sen verran, että jos asuu tietyllä alueella, ei kannata missään nimessä huudella toisen alueen joukkueen nimeä tai edes puhua muusta kuin omasta joukkueesta. Aika fanaattista taitaa olla…

Tällä viikolla alkaakin jo pikkuhiljaa tapahtua vähän enemmän ja Manuelin kanssa sovittiin, että voisi joku päivä taas kehitellä jotain ohjelmaa yhdessä. Keskiviikkona pitäisi parin lappeen Rannan pojan saapua mestoille, joten heidän kanssa voisi myös treffata ja keksiä jotain tekemistä. Koulu alkaa 1.9., eli ensi viikolla onkin sitten varmaan kovasti hulinaa, kun paikallinen ylioppilaskunta järjestää jos jonkinlaista ohjelmaa illaksi ja päivisin pitäisi vielä jaksaa käydä koulullakin.

Ainiin, täällä on tullut myös harjoiteltua poskisuukkoja eurooppalaiseen tyyliin. Pari ensimmäistä kertaa meni vähän harjoitellen ja hämmästellen, mutta nyt se alkaa jo pikkuhiljaa sujua. :)

perjantai 21. elokuuta 2009

Lötköttelyä ja pötköttelyä


Tämän viikon maanantai meni festareista toipuessa ja maattiin vain kämpällä ja lepäiltiin ilman sen kummempaa ohjelmaa. Tiistaina koitettiin sitten jo vähän aktivoitua enemmän ja hoidettiin viikon ajan seisseitä juoksevia asioita hieman eteenpäin. Laskujen maksamisen lomassa käytiin myös testaamassa eräs Timon neuvoma ruokapaikka, Bar Ladino, jossa on päivittäin lounasaikaan tarjolla hyvinkin edullisesti hinnoiteltu kolmen ruokalajin menu. Lounaslistalta sai valita muutamista vaihtoehdoista itselleen alkuruoan, pääruoan ja jälkkärin kohtuulliseen 1190ft (noin 4,4 euron) hintaan.

Illemmalla kävimme tutkiskelemassa hieman lisää lähikatujamme ja niiden varrella olevia liikkeitä. Parin korttelin päässä olisi olemassa ainakin yksi edullinen parturikampaamo, jonka voisi ehkä ensi viikolla käydä koeajamassa. Taru oli näissä asioissa sen verran ronkeli, että suosiolla tilasi itselleen kampaaja-ajan lähempää keskustaa kuuluisan ravintolakatu Raday utcan varrelta, jossa kampaajatkin puhuvat ainakin hieman englantia. Tuossa läheisessä Mester utcan parturissa oli ikkunassa vain käsinkirjoitettu hinnasto unkariksi ja siitä päätellen voisi olettaa ettei näiden saksiniekkojen kielitaito ole luultavasti parhaimmasta päästä.

Keskiviikkona päätettiin aktivoitua vielä entistä enemmän ja käytiin kauppahallista ostamassa vähän naudan filettä ja tehtiin siitä oikein kunnon lounasannokset ihan itse! Tällä kertaa keittiön jumalat olivat puolellamme ja ruoasta saatiin ihan syötävän makuista. Oman aktiivisuutemme hurmoksessa ja intoa puhkuen lähdimme vielä illalla pienelle juoksulenkille keskustan pohjoispuolella olevan Margit-saaren ympäri. Ei kyllä oikeasti jaksettu juosta koko saarta ympäri, mutta ehkä sitten vielä jonain päivänä jaksetaan (tällä kertaa juostiin vain joku 3 km)! Vaikka juoksentelu ei ole erityisesti meidän kummankaan mitään suosikkihommaa, niin Margit-saaren lenkkipolulla se oli ainakin olosuhteiden puolesta ihan ok. Saaren rantoja kiertävällä juoksuradalla on alustana pehmeähkö matto, joka ainakin Five fingers -tossuilla tuntui suht mukavalta jaloissa ja luonnollisesti rantaa pitkin juostessa saa myös koko ajan ihailla vieressä liplattavaa Tonavaa.

Chef Jarin keittiössä (feat. Sous Chef Taru).

Torstaina oli kaupungilla kunnon hulabaloot, koska 20.8. on Pyhän Tapanin, eli Unkarin valtion perustajan muistopäivä. Pyhä Tapani on ilmeisesti vieläkin kovassa huudossa, sillä hänen muistoaan juhlittiin kansallisella vapaapäivällä ja illalla järjestetyillä komeilla ilotulituksilla. Lisäksi samana päivänä oli Budapestissa myös Red Bull Air Race, eli taitolennon MM-sarjan osakilpailu. Pienoislentokoneet lensivät Tonavan yllä ja pujottelivat jokeen asetettujen porttien välistä ja tietysti lensivät myös ihan normaalisti ketjusillan (Budapestin kuuluisin Tonavan ylittävä silta) alitse.

Aika pahasti savuttaa toi kone ja siltakin on tulossa eteen, kunhan ei nyt vaan sattus mitään...


Komeestihan nuo kieputtelivat!

Illalla järjestetty ilotulitus oli pisin ja hienoin mitä olimme koskaan nähneet. Tulitusta kesti vähän päälle 20min ja pommeihin oli selkeästi laitettu paljon rahaa. Oltiin katsomassa ilotulitusta omalla lähisillallamme, Petőfi-sillalla. Silta oli aivan täynnä ihmisiä ja autoliikenne oli katkaistu. Raitiovaunulinja oli toiminnassa ja aina ratikan edessä ja takana kulki poliisiautot vilkkuvalot päällä, että ihmiset väistäisivät ratikkaa. Raketteja ammuttiin ainakin ketjusillalta ja ylhäältä Gellert-vuoren päältä.

Pari muutakin ihmistä oli tullut katsomaan ilotulitusta samalle sillalle!

Tänään perjantaina on ollut taas vähän tämmöinen välipäivä. Taru siivoili vähän ja meikäläinen on kirjoitellut tätä tekstiä päivän mittaan. Alunperin oli suunnitelmissa, jos tänään olisi käynyt taas lenkillä tai vaikka elokuvissa, mutta ilma tuntui niin kuumalta (päälle 30c), ettei lenkille viitsinyt lähteä ja kaikki hyvät elokuvatkin oli dubattu unkariksi. Lounasta käytiin syömässä parin päivän kotiruokinnan jälkeen vaihteeksi ulkona ja kaupungilla näytti todella hiljaiselta. Jo aiemmin viikolla katseltiin parin liikkeen ikkunasta, että ne ovat juhlapäivän takia kiinni torstaista sunnuntaihin ja nyt tänään tuntui että sama päti pääpiirteittäin koko kaupunkiin. Noin puolet matkan varrella olleista liikkeistä oli suljettuna ja pääraitiovaunulinjallakin sai matkustaa tavallista väljemmin. Saa nähdä, vietelläänkö perjantai-ilta loppuun saakka kotona, vai keksitäänkö vielä jotain suunnitelmia.

tiistai 18. elokuuta 2009

Sziget


Kauan odotetut Sziget-festarit alkoivat keskiviikkona 12.8. ja me lähdettiin katsastamaan meininkiä jo puolilta päivin. Sana ”sziget” tarkoittaa saarta ja nimensä mukaisesti festareiden tapahtumapaikkana oli kokonainen saari noin 10 km päässä kaupungin keskustasta. Festarialueeksi saari oli aika valtava ja jos jonkinlaisia esiintymislavoja löytyi (mm. World Music Stage, Burn Party Arena ja MTV Headbangers Ball päälavan lisäksi). Koko saari oli anniskelualuetta, joten omia alkoholijuomia alueelle ei saanut viedä ja portilla olikin suht tiukat turvatarkastukset. Festareitten hintataso oli hieman normaalia hintatasoa korkeampi, mutta eivät hinnat siltikään mitkään aivan älyttömät olleet… Iso IV-olut 450 ft (~1,66e), viini 150-250 ft/dl (0,55-0,92e, viiniä tarjoiltiin tavallisten pikareiden lisäksi myös 0,5l tuopeista :D) ja ruuat 500 ft ylöspäin. Tarjolla oli myös erilaisia drinkkejä, joista osa tarjottiin ämpäristä.

Päälava saaren keskellä

Saari oli jaettu kartalla kolmeen eri osaan suunnistamisen helpottamiseksi. Eri puolilla saarta oli esiintymislavoja, kaljakojuja, viinitelttoja, ruokapaikkoja, erilaisten kauppojen pisteitä, benji-hyppypaikka jne. Eräs suosikkimme oli Terminal A -niminen kuppila, joka oli sisustettu lentokenttätyyliseksi ja miestarjoilijoilla oli stuertin asut ja naisilla lentoemon asut. Isolla screenillä oli lähtevien lentojen sijaan ilmoitettu juuri alkamassa olevien esitysten ajat sekä paikat ja ihan terminaalin vieressä oli pitkä kiitoradaksi tehty nurmialue. :) Koko saari oli leirintäaluetta festareiden ajan, joten lähes jokaisesta pusikosta pilkisti vähintään yksi teltta. Täytyy kyllä sanoa, että itse en olisi jaksanut viikkoa asustaa sillä saarella… Iltaisin oli aina mukava lähteä saarelta pois ja mennä nukkumaan omaan sänkyyn. :)

Pari telttaa pusikossa :)

Eniten aikaa festareilla tuli vietettyä torstaina ja lauantaina, jolloin festarivieraillamme Anna-Niinalla ja Timolla oli liput ostettuna ja muina päivinä kävimme katsomassa vain eniten kiinnostavia bändejä. Meno festareilla oli melko rentoa ja jonottaa ei tarvinnut kovinkaan paljoa. Poikkeuksena jonottamiseen oli kuitenkin torstai, jolloin saavuimme festarialueelle pahimman ruuhkan aikaan ja jouduimme jonottamaan turvatarkastukseen melko pitkään. Muuten alueella oli kyllä tosi hyvät järjestelyt ottaen huomioon erittäin suuret kävijämäärät ja alueella asuville oli esimerkiksi tarjolla pyykkipalvelua, kännykän/kameran latauspalvelua jne. Oluttelttojakin oli varsin tiheään. :) Torstaina meidän oli tietysti pakko testata ämpäridrinkki, joten otimme porukalla 1,5 litran Long Island Ice Tean, jota sitten hörpittiin yhdessä pilleillä. Festaroinnin lomassa käytiin vieraiden kanssa pyörimässä kaupungilla ja perjantaina käytiin jopa pienellä kuppilakierroksella, jolla nähtiin viimein tämä ”kuuluisa” Club Vittula (erittäin pieni ja savuinen mesta).

Burn Party Arena

Tässä pieni lista bändeistä/artisteista, joita festareiden aikana tuli katseltua ja kuunneltua (lisäksi on vielä joitakin esiintyjiä joiden nimeä ei muista):
- Nouvelle Vague
- Lily Allen
- Backyard Babies
- Die Toten Hosen
- Fatboy Slim
- Pendulum
- The Prodigy
- Manic Street Preachers
- Disco Ensemble
- The Offspring
- Faith No More
- Buena Vista Social Club
- Turisas
- Satyricon
- Eric Prydz
- The Crystal Method

Kaiken kaikkiaan festarit yllättivät hyvillä järjestelyillään, sillä esimerkiksi käveltäessä juna-asemalta festarialueelle oli jokaisessa autoristeyksessä poliisit valvomassa liikennettä ja poliisien luvalla käveltiin aina välillä jopa punaisia päin. :) Matkustaminen festarialueelle oli hieman hankalaa, sillä tällä hetkellä tärkein ratikkalinja on keskeltä poikki ja meille paras reitti oli kulkea kahdella metrolla ja lähijunalla. Koska metrot lopettavat kulkemisen klo 23 maissa, oli takaisintulo aina hieman hankalampaa, mutta onneksi pari kertaa bongattiin yöbussi, joka pysähtyy melko lähellä kotiamme. Jalat kyllä tulivat viikon aikana tosi kipeiksi, sillä kävelyä riitti joka päivälle enemmän kuin tarpeeksi. Muuten festarit olivat kyllä erittäin kivat, team Buda ja sen Pest suosittelee lämpimästi!

tiistai 11. elokuuta 2009

Elämää reilin jälkeen ja vähän enemmän tarinaa kämpästä

Reilistä on toivuttu hyvin, mutta yhden päivän joutui kyllä vain lepäilemään reissun jälkeen. Nyt urakkanamme on ollut koko kämpän siivoaminen, sillä kämppä on ollut jopa meidän mittapuullamme tosi likainen (esim. kävelin eräänä päivänä koko päivän paljain jaloin kämpässä ja illalla jalkapohjat olivat ihan mustat…). Urakka aloitettiin vessasta ja kylpyhuoneesta ja pikkuhiljaa laajennettiin siivousta muihinkin asunnon osiin. Keittiöstä pitäisi vielä tiskata kaikki sieltä löytyvät astiat, sillä nekin ovat aika likaisen oloisia ja niistä ei tiedä kauanko ne ovat lojuneet käyttämättöminä.

Tämän kuun vuokran saimme maksettua hieman myöhässä (järjestelyistä oli sovittu jo etukäteen) ja vuokranmaksun yhteydessä kävimme kahvilla vuokraisäntiemme kanssa. Paikalla oli myös Jimin tytär ja tyttären mies, eli päästiin nauttimaan oikeen perhekahvihetkestä. Aivan paikallinen perhe ei ole, sillä Jim on skotti ja vävymies taisi olla englantilainen ainakin puheesta päätellen. Kahvihetken aikana saimme hyviä vinkkejä mm. edullisista kylpylöistä ja erilaisista reissuista, joita kannattaisi tehdä. Jim ja vävy olivat erimerkiksi polkeneet pyörillä Wienistä Budapestiin kolmessa päivässä ja nyt vävy oli menossa autolla Kroatiaan. Saa nähdä mitä me keksitään!

Maanantaina 10.8. päätimme kokkailla ensimmäistä kertaa kunnon ruokaa pussipastojen ja nuudeleiden sijaan ja tarvikkeita lähdimme etsimään kauppahallista. Matkalla kävimme myös postissa maksamassa sähkölaskun, mikä oli sekin eräänlainen elämys. Täällä ei siis vieläkään luoteta mihinkään nettipankkeihin, vaan ihmiset saavat palkkashekit posteihin ja laskut käydään maksamassa postissa käteisellä. Maksamisen jälkeen saimme laskun toisen pään takaisin itsellemme leimalla varustettuna todisteeksi laskun maksamisesta (nämä leimatut kappaleet meidän pitää sitten toimittaa Jimille ja Julialle).

Kauppahallissa kiertelimme ensin vähän katselemassa valikoimaa ja suomentelimme lappuja sanakirjan kanssa. Tarjolla oli vaikka minkämoisia herkkuja aina naudan sisäfileestä ankan päihin ja kukon kiveksiin. :D Me tyydyimme tällä kertaa kuitenkin vain tavalliseen possun jauhelihaan, joka maksoi vähän reilu 2e/kg. Ihan helppoa lihan ostaminen ei ollut, vaan jouduimme käyttämään ennalta kirjoittamaamme hätävaralappua, johon oli kirjoitettu jauheliha unkariksi. Ensimmäisen onnistuneen ostoksen jälkeen innostuimme vielä shoppailemaan Jarille jotain pekonin tapaista lihaa könttinä ja kevätsipuleita jauhelihan kyytipojaksi. Maustevalikoimamme ei ole vielä kovin laaja, mutta ihan hyvää kastiketta sai pelkällä suolalla ja pihvimausteellakin aikaiseksi! Oli kastikkeessa toki muutakin kuin pelkkää suolaa ja pihvimaustetta, sillä Jari pilkkoi sekaan tuoreita tomaatteja ja kevätsipuleita (samalla pääsi myös uusi kokkihattu ekaan tulikokeeseen).

Chef Jari

Maanantain jännitysmomentteihin kuului myös oveemme jätetty lappunen, joka sanakirjan avulla paljastui olevan vesimittarin lukulappu. Emme oikeen tienneet, mitä lapun kanssa olisi pitänyt tehdä, joten pistimme sähköpostia vuokraisännille, jotka neuvoivat miten lappunen täytetään. Meidän kämppään ei onneksi ole tulossa kukaan, vaan lappu jätetään lapussa ilmoitettuna päivänä oveen ja vesimittarimiehet käyvät sitten keräämässä ne pois. Onpa sitten koettu vesimittarin lukeminenkin ulkomailla! :)

Nyt lukijoiden toiveesta pieni esittely kämpästä ja meidän lähiseudusta. Kämppähän on kooltaan noin 58-59 neliötä ja sijaitsee 3. kerroksessa (Suomen 4.). Koko talo kiertää luhtitalomaisesti sisäpihaa, jolle pääsee kadulta vain avaimen kanssa ja ylös meidän kerrokseen pääsee kaksia eri rappuja, jotka ovat eri puolilla pihaa. Meidän talo taitaa olla aikamoinen harvinaisuus täällä, sillä tällä talolla ei ole lainkaan seinänaapureita (täällä siis talot todellakin rakennetaan seinä seinää vasten) ja meidän makuuhuoneen ja olohuoneen ikkunat ovatkin eräälle välipihalle.

Sisäpiha oveltamme kuvattuna

Kämpän pohjapiirustus (kyllä, ihan ite piirsin paintilla…)

Kämppään kuuluu eteishalli, olohuone, makuuhuone, kylpyhuone, keittiö, vessa sekä iso komero ja kämppää pääsee kätevästi kulkemaan ympäri. Kämpän keskellä kulkee mysteerinen kuilu, johon on ikkunat kylppäristä, vessasta ja komerosta ilmeisesti tuuletussyistä. Kämpässä on tähän asti ollut kyllä kaikki tarpeellinen niin huonekalujen, astioiden kuin siivousvälineidenkin suhteen ja olohuoneen vuodesohvakin pääsee koekäyttöön heti tällä viikolla Sziget-vieraiden myötä. Olohuone on ainoa paikka, jossa olemme vähän muuttaneet huonekalujen järjestystä, muuten olemme olleet tyytyväisiä muiden keksimiin ratkaisuihin. :) Ainoa outo puoli kämpässä on se, että vessassa ei ole lainkaan lavuaaria, vaan käsienpesulle joutuu aina kiertämään kylppärin puolelle. Tämä kuitenkin taitaa olla täällä etelämmässä varsin tavallista.

Olohuone, sohvanurkkaus jää vasemmalle

Makuuhuone

Keittiö

Lähiympäristössä on mm. sellainen pieni joki kuin Tonava (about 2 korttelin päässä). Suoraan kadun toisella puolella on tuttu ja turvallinen Spar-kauppa ja noin korttelin päässä on 24/7 auki oleva ABC-kauppa, joka on hintatasoltaan hieman Sparia kalliimpi. Jos porttikongista lähtee vasemmalle on talojen välissä jonkunlainen leivonnaisia myyvä koju (ei olla vielä testattu) ja heti sen vieressä on lähisörözömme (eli kaljakuppila) Korona, jossa iso olut maksaa 260 ft (viimeksi vaihdoimme rahaa kurssilla 1e=269,5ft). Koronasta hieman eteenpäin on joku hedelmäpuoti, kahvila, toinen sörözö (iso olut 250ft!) sekä muutamia kenkä- ja vaatekauppoja.

Maisemia käännyttäessä porttikongista vasemmalle

Jos porttikongista lähtee oikealle on heti vieressä ravintola, jolla on myös pikaruokaluukku ”XXL-burger”. Ravintola oli ihan hyvä ja kohtuuhintainen, mutta hampurilaisluukkua ei olla vielä testattu. Alakerran ravintolan vieressä on lelukauppa ja vähän pidemmällä pizzeria sekä leipomo. On kyllä aika outoa asua näin keskustassa, kun kauppoja, kahviloita, kaljakuppiloita sun muita on ihan vieressä. Lappeessa ja Kelliksellä on tottunut siihen, että kauppaan on aina se reilu 1 km matka. Hieman totuttelua on myös vaatinut tossa tiellä kulkeva ratikka, mutta onneksi se ei mitään ihan kauheeta meteliä pidä.

Maisemia käännyttäessä porttikongista oikealle

Loppuviikoksi hiljenemme kokonaan, sillä tiedossa on Euroopan suurin musiikkifestivaali Sziget, johon hommasimme liput jo huhtikuussa. Ensi viikolla voimme sitten kertoa festaritunnelmista ja hyvistä bändeistä enemmän!

maanantai 10. elokuuta 2009

Innsbruck-Salzburg-Ljubljana-Budapest

Sunnuntaina aamulla siirryimme junalla Innsbruckista Salzburgiin. Salzburgin päässä hotellin etsintä oli hieman keskimääräistä työläämpää, sillä ensin vaelsimme hieman liian kalliiden hotellien alueelle, jossa oli kolmen ja neljän tähden hotelleita, joissa yöstä pyydettiin noin sataa euroa. Pienen harhailemisen jälkeen menimme matkan varrelle osuneeseen nettikahvilaan googlailemaan parempia majoitusvaihtoehtoja, joita löytyikin pari kappaletta ja tietysti toisella puolella kaupunkia. Seuraavaksi oli vuorossa pitkä ja kuuma kävely hotellille rinkat selässä summittaisten muistivihkoon kirjattujen ohjeiden mukaan. Onneksi paikassa, jota koitimme ensin, oli tilaa yhdeksi yöksi hieman halvemmassa huoneessa, mutta seuraavaksi yöksi olisikin vain hieman kalliimpia huoneita tarjolla. Otimme yhden yön ja ajattelimme selvitellä erilaisia jatkovaihtoehtoja tuonnempana.

Olimme tässä vaiheessa jo nälkäisiä, joten kysyimme respasta vinkkejä ruokailuun. Sunnuntaisin oli valitettavasti todella vähän paikkoja auki ja kioskitkin tuntuivat olevan kiinni. Respasta saamiemme vinkkien avulla löysimme kuitenkin auki olevan pizzakebab-mestan ja saimme mahamme täyteen tuttua ja turvallista turkkilaista pitsaa (ainakin yhdellä [toivottavasti] käsikarvalla höystettynä). Mahat täynnä suuntasimme kyberavaruuteen erääseen nettikahvilaan ja selvittelimme vähän mitä Salzburgissa voisi tehdä ja kuinka pääsisimme seuraavana päivänä vierailulle Kotkanpesään. Tällä aikaa ulkona alkoi sataa, eikä sade tuntunut lakkaavan, täytyi meidän lähteä sateessa kohti hotellia. Matkalla pysähdyimme erääseen panimoravintolaan maistamaan lasilliset panimon omaa ja sangen herkullista olutta. Lasien tyhjettyä matkamme jatkui sateessa. Pötköttelimme hotellilla loppuillan ja odottelimme huomista toivoen parempia säitä.

Pitsa tutuilla lisätäytteillä :)

Maanantaiaamuna jouduimme vähän kikkailemaan majoituksen kanssa, sillä samaa huonetyyppiä kuin missä olimme viettäneet edellisen yön ei ollut tarjolla toiseksi yöksi. Meidän oli vaihdettava hieman kalliimpaan huonetyyppiin, joita ei kuitenkaan ollut vielä aamulla vapaana, vaan yksi huone vapautuisi check-outin jälkeen. Siihen aikaan meidän piti kuitenkin suunnitelmiemme mukaan olla jo matkalla kohti Berchtesgadenia ja Kotkanpesää. Saimme järjesteltyä hommat niin, että pakkaisimme romppeemme kasaan jo heti aamusta ja hotellin henkilökunta siirtäisi päivällä tavaramme uuteen huoneeseen, jonka avaimen saisimme palattuamme.

Kotkanpesän reissumme alkoi junamatkalla Salzburgista Berchtesgadeniin ja jatkui siellä sitten paikallisbussikyydillä Obersalzbergin kylän alueelle. Seuraavaksi ostimme pääsyliput ja siirryimme turistibussikuljetuksella vuoren harjalle, jossa Adolf Hitlerin entinen, natsipuolueelta syntymäpäivälahjaksi saamansa teehuone sijaitsi. Bussireitti vuoren harjalle oli kuulutusten mukaan yksi Euroopan kauneimmista vuoristoteistä, mutta jo pienen nousun jälkeen ulkona oli niin sumuista, että maisemia ei juurikaan näkynyt. Tässä vaiheessa alkoi vähän masentaa, sillä ylhäälle päin mentäessä näkyvyys vain heikkeni hetki hetkeltä. Ylhäällä näkyvyys oli about 15 metriä, joten maisemien ihailun sijasta meidän täytyi tyytyä vain nauttimaan rakennuksesta itsestään. Bussin pysähtymispaikalta mentiin vuoren sisälle päälle sata metriä pitkään tunneliin, jonka päässä olevasta huoneesta nousi kiiltävällä messingillä vuorattu yli sata metriä ylöspäin. Ylhäällä tultiin suoraan varsinaisen rakennuksen sisälle, jonka ruokasalissa toimii nykyään ravintola. Käytiin ensin ulkona ihmettelemässä hernerokkasumua ja palattiin sitten takaisin sisälle katselemaan vanhoja valokuvia ja juomaan ravintolaan pienet lämmittävät juomat ennen kuin lähdimme takaisin alas.

Kotkanpesä eli Kehlsteinhaus (ei siis toi pieni tönö tossa oikeella, vaan se isompi siellä vähän enemmän vasemmalla!)

Palattuamme takaisin alhaalle, olimme suhteellisen nälkäisiä syötyämme vain pelkän hotellin aamiaisen koko päivänä. Käytiin syömässä paikallisessa ravintelissa ja lähdettiin sitten takaisin kohti Salzburgia samoja jälkiä kuin mitä olimme tulleetkin. Illalla tyydyimme vain lepäilemään hotellilla ja käymään nostamassa vähän lisää käteistä pankkiautomaatista. Jostain syystä pankkiautomaatti tunnisti Tarun Visa-kortista vain luottopuolen, eikä viitsitty alkaa kikkailemaan luoton kanssa vaan päätettiin selvitä seuraavaan pankkiautomaattiin saakka Jarin Visa Electronilla nostamilla rahoilla.

Seuraavana aamupäivänä lähdimme junalla Ljubljanaan, jonne saavuttuamme marssimme oikopäätä hostelli Celicaan, jonka pitäisi olla Lonely Planetin mukaan maailman paras hostelli. Celicassa ei (ei niin yllättäen) ollut yhtään vapaata sänkyä, mutta vastaanottovirkailija soitti toiseen hostelliin varmistaen, että siellä on tilaa ja neuvoi meidät sinne. Hostelli Taborissa Hostellissa saimme reissumme halvimman majoituksen, 18e/naama/yö kahden hengen huoneessa.

Hostellilla kääntymisen jälkeen mentiin kaupungille etsimään ruokaa. McLounaan jälkeen löydettiin sattumalta pankkiautomaatti, josta Taru yritti nostaa rahaa, mutta tapahtumaa ei voitu jostain syystä suorittaa. Heräsi huoli siitä, ovatko mustalaiset tyhjentäneet tilit tai sabotoineet automaatin. Asiaa murehdittiin tuopin ääressä ja päätettiin sitten hakea hostellilta tietokone ja mennä hostellin vastaanoton neuvojen mukaan ravinteliin, jossa olisi langaton netti ja saataisiin selvyys tilitapahtumista nettipankin kautta. Tililtä ei ollut kadonnut ylimääräisiä rahoja ja jo seuraavasta pankkiautomaatistakin saatiin suoritettua onnistunut nosto. Liekö olisi ekasta automaatista ollut rahat vähissä. Ravintelista, jossa oltiin, oli erittäin näyttävät näkymät kaupungin ylle, sillä paikka sijaitsi kuudennessa kerroksessa ja siellä oli näköalaterassi, josta avautui näkymä kaupungin keskustaan ja ympärillä sijaitseville vuorille. Ravintolaan meno oli myös elämys, sillä sinne noustiin ylös kadulla olevalla lasiseinin varustetulla hissillä! Lasillisten jälkeen käppäiltiin vielä hetki vanhassa kaupungissa ja löydettiin sattumalta tie ylös linnavuorelle, jossa Ljubljanan vanha linna sijaitsee, mutta jätettiin ylös kipuaminen toiseen kertaan. Takaisin hostellille palasimme ylittäen pelottavan lohikäärmesillan. Onneksi pedot eivät tuntuneet huomanneen meitä, vaan saimme kulkea rauhassa. Myöhemmin illalla kävimme vielä kaupungilla nauttimassa iltajuomia ja söimme samalla reissulla romanttisesti rullakebabin puoliksi joen rannassa.

”Jari, varo vaaraa! Takanasi on hirmuinen lohikäärme!” kuului huuto lähistöltä.

Tokana päivänä käytiin ensin hostellin aamiaisella koulun ruokasalilta vaikuttavassa mestassa ja lähdettiin sitten selvittämään junayhteyksiä kotiin Budapestiin. Kun junayhteydet oli saatu selvitettyä (yöjuna 2:00 tai aamujuna 8:40) suunnistettiin kohti tivoli-puistoa hevosburgereiden kiilto silmissä. Puistossa nimittäin ennakkotietojemme mukaan toimisi pikaruokakioski Hot Horse, jonka kaikki lihatuotteet olisi valmistettu hevosen lihasta. Puisto olikin meille oikea napakymppi, sillä siellä oli Hot Horsen lisäksi 18-reikäinen minigolf-rata, jolla oli tietysti pakko käydä pelaamassa yksi kierros ennen kuin mentäisiin herkuttelemaan hepalla.

”Jes, melkeen ekalla lyönnillä sisään!”

Aiemmin olimme pistäneet merkille, että Sloveniassa kaikista ostoksista saa kuitin ihan pyytämättäkin (liekö ollut jokin veroihin liittyvä juttu). Olimme vitsailleet asiasta, että jos ei malttaisi odottaa tiskillä kuitin tulostumista, niin lähtisivätköhän myyjät perään. Minigolf-radalla kävi juuri näin: maksoimme mailoista vuokraa 2,5e/maila, saimme mailat, pallot yms. krumeluurit kouraamme ja lähdimme pelaamaan. Juuri kun olimme aloittelemassa ensimmäistä reikää, kahvilan myyjä käveli tiskiltään varta vasten luoksemme kuitti ojossa, ojensi sen meille ja meni takaisin sisään kahvilaan.

Kierroksen jälkeen menimme Hot Horse –grillikiskalle ostamaan yhden Horse Burgerin, koska Taru ei ollut vielä hirveän nälkäinen ja muutenkin heppaburger taisi vähän arveluttaa… Burgeri oli kuitenkin tosi hyvä ja iso! Heppa ei maistunut hirveän erilaiselta verrattuna normaaliin hampparilehmään, mutta kaikki lisätäytteet sun muut tekivät burgerista megahyvän! Burgerin jälkeen käppäiltiin takaisin hostellille ja bongattiin matkalla elokuvateatteri, jonka edessä oli mainoksia kesän hittileffoista. Päätettiin selvittää mahdollisuuksia käydä katsomassa joku leffa, sillä matkaoppaiden mukaan Sloveniassa ei dubata elokuvia niin kuin monissa muissa maissa tehdään. Hostellilla tarkistettiin elokuvien näytösaikoja yleisönettipäätteeltä ja neuvoteltiin itsellemme aiemmin varattujen kahden yön lisäksi vielä kolmas yö hostellissa niin, että lähtisimme sieltä vasta perjantaiaamuna kohti Budapestia.

Pienen hostellilla huilailun jälkeen käytiin ostoksilla lähimarketissa ja sen jälkeen mentiin kokkailemaan hostellin yleiseen keittiöön Saksasta saakka mukana kannettua spagettia. Toiveenamme oli, että pari jotain muutakin reppumatkaajaa olisi ollut samaan aikaan ruoanlaittohommissa, mutta kohtalon arpa jakoi meille kokkailu- ja ruokailuseuraksi vain ranskankielisen perheen salaatteineen.

Ruoan jälkeen odottelimme hostellilla vielä hetken, lähdimme sitten kohti leffateatteria katsomaan uusinta Harry Potteria. Paikalle päästyämme ja oveen laitettuja lappuja tarkemmin katsoessa huomasimme, että leffateatteri oli kiinni kesän ajan ja leffat näytettäisiin saman firman toisessa toimipisteessä. Tästä ei lannistuttu, vaan mentiin kadun toisella puolella olevaan baariin happy hourille, jota mainostettiin ravintolan ulkopuolella isolla kyltillä ”Buy 1 drink, get 1 free!”. Tilattiin sitten Rossini-nimiset drinksut ja höräistiin ne naamaan. Kun tuli laskun maksamisen aika, meille selvisikin karu ja kiero totuus: sisällä ravintolassa (me oltiin siis terassilla koko ajan) olisi ollut pieni lista, jossa on lueteltu mitkä juomat kuuluvat ko. tarjoukseen ja meidän juomamme eivät tietenkään siihen kuuluneet. Nyt jo silminnähden masentuneina maksoimme laskun mukisten ja siirryimme kohti seuraavia seikkailuita.

Teimme nopean ratkaisun ja päätimme nyt kiivetä linnavuorelle katselemaan vanhaa linnaa, kerran mistään muusta ei tuntunut tulevan mitään. Mäki linnalle oli jyrkkä, mutta käveltävissä. Paikoitellen ihan näyttävältä kävelytieltä päästiin lopulta ylös linnalle ja linnapihalle. Kellotornin huipulle pääsemiseksi olisi tarvinut maksaa, joten tyydyimme vain muurin harjalla käppäilyyn ja maisemien ihailuun. Linnan pihalla olisi alkanut myös myöhemmin illalla maksullinen elokuvanäytös taivasalla niin, että valkokangas oli ripustettu linnan muuria vasten. Varmaan ihan näyttävä miljöö leffan katseluun. Tänä iltana olisi näytetty The Wrestler, joka ei kyllä ole ihan sellainen leffa, jota voisi kuvitella tuommoisessa erikoismiljöössä näytettävän, ennemmin vaikka jotain vanhoja klassikkoja tai muita taide-elokuvia. Tultiin linnalta alas hieman eri polkuja, kuin mitä olimme nousseet ja käveltiin joen rantakatuja pitkin eräälle terassille ja sen jälkeen vielä kebabin kautta himaan pötköttämään.

Torstaipäivälle ei ollut suunniteltu etukäteen mitenkään erityisen paljon tekemistä haaveissa siintävän Harry Potterin lisäksi. Aamupäivällä pötköttelimme ja suihkuttelimme hostellilla ihan rauhassa ja lähdimme sitten vanhaan kaupunkiin katsastamaan paikallista torielämää ja kauppahallin. Torilla myytiin kaikenlaista vaatteista salaatinkeriin ja kojuja oli paljon ja joka lähtöön. Torin laidalla kuuden meksikolaishenkisen amigon yhtye esitti suurimpia hittejään ja ihmiset taputtivat palkkioksi. Ljubljanan kauppahalli oli reilusti pienempi kuin Budapestin. Itse asiassa se oli pienin kauppahalli jossa olemme koskaan käyneet. Sisältä löytyi kuitenkin kaikenlaista tarpeellista perustavaraa kuten erilaisia lihoja, juustoja, viinejä ja leipomotuotteita.

Seuraava retkemme suuntautui kohti kaupungin keskustan ulkopuolella olevaa BTC City –ostoskeskusta. BTC sijaitsi sen verran kaukana, että sinne piti mennä julkista liikennettä hyväksi käyttäen. Hostellin respasta saimme vinkin hyvästä bussiyhteydestä, mutta päätimme kuitenkin koittaa mieluummin tuttua ja turvallista junaliikennettä. Juna-asemalla meille kuitenkin sanottiin lippuluukulla, että meidän olisi parempi mennä bussilla ja tässä vaiheessa sitten uskoimme neuvoja ja aloimme etsiä bussilippuja myyvää kioskia. Paikalliset bussiliput ovat pieniä kolikoita, joita myydään ennakkoon 0,80e hintaan, kun taas suoraan bussiin mentäessä joutuu maksamaan täyden euron verran yhdestä matkasta.

Bussimatkan jälkeen saavuimme BTC Cityyn, joka todellakin oli oma pieni kaupunkinsa omine joukkoliikenteineen. Alue koostui monista isoista rakennuksista, joissa oli paljon erityylisiä kauppoja jaettuna tiettyihin kokonaisuuksiin. Oli Shoe Worldia, Millennium Sport Centeriä ynnä muita rakennuksia, vesipuisto, elokuvateatteri, karting-rata, kasino… Samalla alueella sijaitsi myös Hot Horsen toinen toimipiste, jonne säntäsimme heti ensimmäisenä niin nälkäisinä, että voisimme syödä vaikka hevosen. Molemmat ottivat omat Horse Burgerit ja niiden jälkeen lähdettiin sitten hyvin ravittuina shoppailemaan.

Maistuis varmaan sullekin!

Molemmat löysivät itselleen läpsykkä-sandaalit, Taru korkokenkä-sandaalit ja Jari tennarit ja lakin. Kun shoppailuinto oli laantunut hieman ja kellokin alkoi lähestymään ennalta katsomaamme Harry Potterin alkamisaikaa, otimme BTC City Busin elokuvateatterin pysäkille. Elokuvien näytösajat eivät kuitenkaan näyttäneet lähellekään siltä, mitä olimme netistä olleet lukevinamme ja lopulta päädyimme ostamaan liput jonkin ajan kuluttua alkavaan Ice Age 3 leffaan. Välissä kävimme elekroniikkaa myyvässä liikkeessä etsimässä Jarille hyviä kuulokkeita musiikin kuunteluun, mutta koska testikuunteluissa parhaaksi todettua mallia ei ollut hyllyssä, jäivät kaupat nyt tällä kertaa tekemättä. Menimme leffaan ilman sen kummempia ennakko-odotuksia, mutta raina olikin yllättävän hyvä ja saatiin nauraa monessa kohtaa.:) Suosittelemme! Leffan jälkeen menimme bussilla takaisin hostellille.

Koska olimme syöneet Ljubljanassa tähän saakka vain hampurilaisia ja kebabia, päätimme että tänä iltana syödään jotain muuta, joten menimme pitsalle.:D Pitsat maistuivat hyvälle, mutta eivät yhtä hyviltä kuin italialaiset veljensä. Ei vieläkään oikein ymmärretä että mitä vikaa niissä italialaisissa pitsoissa muka on.

Perjantaina herättiin jo ennen seitsemää aamulla ja syötiin nopeat aamupalat ja pakattiin roinat kasaan. Edessä oli 9h junamatka Budapestiin ja eväiksi valkattiin mäkkäristä kolme juustopurilaista per naama, vähän päälle litra vettä ja 1,5l fantaa. Junamatka oli kuitenkin hieman mielenkiintoisempi, kuin mitä osasimme odottaa. Menimme ensin jonkin matkaa Sloveniassa junalla ja sitten eräällä asemalle juna tyhjennettiin konduktöörin kertoman ennakkoilmoituksen mukaan bussiin, jolla matkustettiin pari pysäkkiväliä eteenpäin ratatöiden takia. Tämän jälkeen matkattiin junalla Slovenian ja Unkarin rajalle, jossa vaihdettiin seuraavaan junaan. Eräällä asemalla toinen Budapestiin matkalla ollut junallinen tyhjennettiin meidän junaamme ja parin asemavälin jälkeen siirryttiin taas ratatöiden takia bussilla jonkin matkan päähän, jossa hypättiin taas junan kyytiin. Tylsistymään ei siis päässyt, sillä koko ajan sai jännittää mitä seuraavaksi tapahtuisi.:D Lopulta päästiin ehjinä perille Budapestiin.

torstai 6. elokuuta 2009

Venetsia-Innsbruck

Saavuttuamme Venetsiaan torstaina 30.7. ensimmäinen asia, jonka näimme, oli ”Grande Kanal”, jossa meni jos jonkinlaista purtiloa. Autoja ei näkynyt missään ja ilma oli melko kuuma. Karttoja emme jaksaneet jäädä odottelemaan, sillä jono turisti-infoon oli älyttömän pitkä, ja kartatta lähdimme hortoilemaan johonkin suuntaan, sillä yleensä hotelleita tuli vastaan pienen käppäilyn jälkeen. Tällä kertaa meille ei kuitenkaan käynyt ihan niin hyvä tuuri, vaan jouduimme kävelemään rinkkojen kanssa melko pitkään ennen kuin ensimmäinen hotelli tuli vastaan. Tämä hotelli oli kuitenkin jo täynnä, mutta ystävällinen mies vastaanotossa soitti jollekin kaverilleen, jonka hotellissa oli vielä tilaa. Paikka osoittautui melko hienoksi pensiooniksi, mutta onneksi hinta ei kuitenkaan ollut mikään ihan älytön ja hotellin sijainti oli hyvä.

Ensimmäisenä iltana kävimme vähän katselemassa kaupunkia, joka oli täynnä kanaaleita ja erittäin kapeita sivukujia. Mitään selkeää kaavoitusta kaupungilla ei todellakaan ollut, vaan siellä sai kyllä seikkailla ihan kunnolla. Kaupunki vaikutti tosi mukavalta, mutta visiittimme aikana siellä oli kyllä ehkä vähän liikaa turisteja, jotka vain pööpöilivät kaduilla. Muiden turistien seassa saimme kuitenkin maistella ilmaiseksi Bellini-nimistä paikallista juomaa, joka on persikanmakuista kuohuviinin tapaista sekoitusta. Hinnat turistikaupoissa olivat kuitenkin ihan hurjia verrattuna tavallisiin ruokakauppoihin, josta Belliniä sai alle 5 eurolla, kun turistikaupoissa siitä joutui maksamaan lähemmäs 10e.

Venetsia kuin suoraan matkaoppaasta

Onko tää nyt sellanen syrjänen pikkukatu, josta aina varotellaan?

Perjantaina aamulla jätimme rinkat hotellille säilytykseen, sillä tarkoituksenamme oli lähteä yöjunalla kohti Innsbruckia. Kävelimme pääkatua pitkin kohti juna-asemaa ja matkalla ostettiin Jarille kokkihattu, jota oli jo pitkään kaivattu. Juna-asemalla meitä kohtasi pieni vastoinkäyminen, sillä yöjuna oli jo buukattu täyteen ja seuraavan aamunkin junat olivat täynnä. Nopeiden ratkaisuiden lopputuloksena oli, että lähtisimme jo samana iltana pois Venetsiasta ja olisimme Innsbruckissa joskus vähän ennen kymmentä illalla. Palasimme hotellille kauppoja kierrellen ja mukaan tarttui T-paita Jarille ja käsilaukku Tarulle.

Innsbruckiin mennessä jouduimme vaihtamaan junaa kaksi kertaa (yöjuna olisi mennyt suoraan…), mutta onneksi junat olivat aikatauluissa ja selvisimme hyvin nopeista vaihdoista. Toisessa junassa jouduimme auttelemaan vanhaa setää, joka oli saanut jostain vekin sormeensa ja sormi tihkui verta. Nopeasti kaivoimme sedälle rinkasta laastarin ja setä oli niin kiitollinen, että vielä junasta lähtiessäänkin kääntyi kiittämään meitä. Junamatkan aikana näimme myös viimein ne oikeat Alpit ensimmäistä kertaa kunnolla. Viimeisellä vaihtoasemalla jouduimme kaivamaan jopa pitkähihaiset päälle, niitä ei oltukaan tarvittu sitten Luxemburgin!

Innsbruckissa seikkailimme taas tuttuun tapaan kartatta, mutta tällä kertaa löysimme hotellin suht helposti. Vastaanotossa oli oikein asiakaspalvelijahenkinen saksaa puhuva mies ja saimme huoneen neuvoteltua sopuhintaan. Mies oli vielä niin ystävällinen, että antoi meille kartan ja neuvoi mihin kannattaisi suunnata illalla. Miehen ohjeiden mukaan lähdimme kohti vanhaa kaupunkia, jossa tajusimme viimein, että olimme palanneet taas läntisen sivistyksen pariin. Liikenne oli organisoitua ja ymmärsi mitä ihmiset puhuivat jne. Etelässä oli kiva käväistä, mutta oli helpottavaa tulla vähän pohjoisemmaksikin. :)

Lauantaina kävimme aamulla pikaisesti lukemassa netistä, mitä Innsbruckissa kannattaisi kesäaikaan tehdä. Valitsimme kohteeksemme Nordparkin, josta pääsi käymään eräällä vuorella. Aloitimme matkamme bussikyydillä Hungerburgiin, joka oli 868 metrin korkeudessa. Maisemat olivat varsin hienot, mutta päätimme kuitenkin ostaa liput hissikyytiin ylös saakka. Ensin mentiin yhdellä hissillä Seegrubeen, jossa jouduimme odottelemaan toista hissiä jonkun aikaa (siinä taisi olla joku häikkä). Odottelun aikana käytiin ihailemassa maisemia 1905 metristä ja istuttiinpa hetki ravintolan terassillakin. Terassin vieressä sattui hillumaan myös pari lammasta, liekö niidenkin kaljahammasta kolottanut (Jarin lisäksi siis). Viimein myös toinen hissi alkoi toimia ja pääsimme ylös Hafelekariin 2256 metriin, josta jatkoimme vielä jalan aivan huipulle asti (Hafelekarspitze) 2334 metriin. Ylhäältä näki tosi hienoja maisemia, oli Innsbruckin kaupunkia ja hienoja Alppivuoria. Ylhäällä viivyttiin jonkun aikaa valokuvaillen ja maisemia ihastellen, kunnes lähdettiin alaspäin ennen viimeisten hissien ruuhkia.

Kivat terdenäkymät….. ja lammas! (1905 m)

Huipulle päästiin! (2334 m+kaide 50 cm)

Alppiseikkailujen jälkeen oltiin aika väsyneitä, mutta koska puhtaita vaatteita ei enää ollut, oli pakko lähteä pyykille läheiseen itsepalvelupesula BubblePointiin. Jari oli päättänyt palkita itsensä pyykkäilyn jälkeen kaupasta ostetulla kaljalla, mutta kalja osoittautuikin alkoholittomaksi. Myöhemmin samana iltana Jari onnistui vielä tilaamaan terassilla itselleen erittäin ison Radler-oluen (joka siis on kaljan ja sitruunalimsan sekoitusta) ja se selvisi vasta ensimmäisellä kulauksella. :D Ei tainnut oikein olla Jarin kaljapäivä… :)