Lähdettiin Budapestista junalla kohti Münchenia lauantaiaamuna klo 7:10. Edessä oli kuukauden interrail-matka ja heti aluksi kevyt vähän päälle 7h junaetappi. Lisäjännitystä junamatkalle toi se, että Jarin aiemmin viikolla alkanut, jo voitetuksi luultu ripuli oli yllättäen iskenyt toisella aallolla edellisenä yönä. Imodiumit tehosivat onneksi hyvin, eikä ikäviä vahinkoja sattunut.:) Matkalla oli monenlaisia maisemia, joista hienoimmat ehdottomasti Itävallassa. Vihreitä nurmirinteitä riitti ja talot olivat niitä semmoisia komeita itävaltalaisen näköisiä.
Münchenissa löydettiin hotellille suht nopeasti ja päästiin huoneeseen huilaamaan. Aiemmin varaamamme ”with shared bathroom” huone sijaitsi sopivasti juuri hotellin siinä kerroksessa, jonka vessa oli remontissa. Pari tuntia saapumisemme jälkeen Taru sai puhelun Jaakolta, joka oli juuri saapunut Müncheniin. Jaakko tuli moikkaamaan meitä hotelliimme ja lähti Tarun kanssa kiertelemään kaupunkia Jarin jäädessä hotelliin lepäämään. Sen kummempaa actionia ei Münchenissa tällä kertaa ollut, vaan käytiin pitkästä päivästä uupuneina aikaisin nukkumaan.
Seuraavana aamuna oli ohjelmassa junamatka Kölniin. Tämän matkan pituus oli vain vähän alle 5h. Saksalaisessa junassa oli matkustajat otettu hyvin huomioon ja jokaiselle penkkiparille jaettiin taitetut brosyyrit, joissa lukivat matkan kaikki pysäkit, niiden välimatkat, saapumis- ja lähtöajat asemille ja niiltä lähtevät jatkoyhteydet. Lehtisestä oli mukava seurata matkan edistymistä! Matkustajat oli otettu hyvin huomioon myös sillä tavalla, että varattujen paikkojen kohdalla luki mistä kaupungista mihin kaupunkiin kyseinen paikka oli varattu, joten jos sattui matkustamaan eri paikkakuntien välillä, saattoi hyvin käyttää myös varattua paikkaa.
Kölniin saavuttaessa oli iloinen yllätys huomata, että kölniläiset olivat ystävällisesti laittaneet kaupungin suurimman nähtävyyden, tuomiokirkon (eli Domin) sopivasti rautatie-aseman viereen, josta vaikka vaihtojunaa odottelevan ohikulkijan on se nopeaa ja vaivatonta käydä vilkaisemassa. Kun Domia oltiin ihmetelty hetken verran, oli aika etsiä majoitusta, sillä nyt jo kokeneina matkustajina emme olleet tehneet etukäteen varausta hotelliin, vain ainoastaan katsoneet netistä muutamia mahdollisia paikkoja, joita voisimme lähteä koittamaan. Meillä kävikin hyvä säkä ja heti ensimmäinen yrityksemme, Station backpackers hostel tärppäsi. Paikka oli kaikin puolin hyvän oloinen ja omatoimisten matkaajien tarpeita vastaavaksi suunniteltu. Varasimme kahden hengen huoneen kahdeksi yöksi.
Ensimmäisenä iltana ihmeteltiin vähän lähiympäristöä, käytiin katselemassa Domia vielä toisen kerran ja huilailtiin matkapäivän jäljiltä. Domin ympäri pyöriessämme huomasimme yllätykseksemme, että vaikka on sunnuntai-ilta, niin siltikin kirkkoon pääsi sisälle. Menimme sisään katselemaan ja kirkossa olikin paraikaa messu käynnissä. Ilmeisesti oli ok, että ihmiset tulivat kirkon takaosaan hämmästelemään kun edessä pidettiin jumalanpalvelusta. Hienolta kyllä kuulosti saksankielinen saarnaaminen ja urkupillien ujellus.
Maanantaiaamupäivällä tehtiin kävelyretki vanhaan kaupunkiin ja Reinin rannalla olevaan puistokaistaleeseen. Matkalla käytiin maistamassa myös pienet (2dl) kölniläiset oluetkin. Reinin rannalla oli kauniin rauhallisen oloista ja mukava istuskella penkillä. Vielä ennen hostellille palaamista kävimme katsomassa rautatiesiltaa, jonka kaiteeseen monet rakastavaiset käyvät laittamassa riippulukon kiinni rakkautensa merkiksi. Niitä lukkoja nimittäin riitti aika monta siinä sillan kaiteessa, niin monta että olisi saattanut mennä parikin päivää niitä laskiessa.
Puoliltapäivin totesimme, että nyt voisi olla hyvä aika käydä kysymässä lääkärin mielipidettä Jarin miltei viikon kestäneisiin mahavaivoihin. Lähin yksityislääkärin vastaanotto sattuikin onnekkaasti olemaan kadun toisella puolella hostellistamme. Vaikka lääkäri ei aivan täydellistä englantia puhunutkaan, saatiin kuitenkin selvitettyä että mahavaivoja ja pientä lämpöä on ollut jo jonkin aikaa. Lääkäri määräsi antibioottikuurin ja neuvoi juomaan paljon piparminttuteetä, se on kuulemma parasta lääkettä kun on mahan kanssa ongelmia.
Tiistaina oli vuorossa maan vaihto Saksasta Alankomaihin. Kölnin ja Amsterdamin välinen junamatka kesti vajaat kolme tuntia ja oltiin taas liikenteessä ilman paikkavarauksia junaan tai majoituksiin. Junasta saatiinkin loistopaikat, aivan junan perässä, miltei tyhjässä vaunussa, jonka päätä koristi peräpään veturin ohjaamo! Ohjaamossa oli komeat muotoilut, kuin avaruusaluksessa konsanaan, mutta nappeja ja namiskoja oli kuitenkin yllättävän vähän. Vaikka toisaalta, eiköhän se junan ohjaaminen kuitenkin aika suoraviivaista ole. Amsterdamin päässä palloiltiin hetki juna-asemalla ja etsittiin jonkinlaista turisti-infoa, jotta saisimme kaupungin kartan. Pienen etsimisen jälkeen info löytyi ja lopulta myös kartta (joka tosin maksoi 2e kun muissa kaupungeissa oltiin tähän mennessä saatu ilmaiset kartat). Amsterdamin keskustassa jouduttiin vähän aikaa palloilemaan, jotta hotelli löytyisi, mutta löysimme lopulta hotel The Globen, josta meinasimme ensin ottaa vain sängyt dormista, mutta jostain syystä saimme lopulta neuvoteltua yksityisen huoneen omalla vessalla kohtuulliseen hintaan.
Amsterdamissa Jari keskittyi lepäilemiseen, mutta hieman kerettiin kaupunkia kiertelemään yhdessäkin. Keskiviikkona käytiin esimerkiksi katsomassa Madame Tussaudin vahanukkenäyttely, joka olikin reissun tähänastinen kohokohta! Siellä kävimme morjestamassa mm. Elvistä, paavia, Michael Jacksonia ja Einsteiniä. :D Amsterdamissa tuntui olevan bileet koko ajan käynnissä ja ihmisiä oli liikenteessä paljon varsinkin iltaisin. Hotellimme ranskalaiselta parvekkeelta oli hyvät näkymät viereiselle kanaalille, jossa kulki varsin paljon eritasoisesti varusteltuja veneitä. Joissakin veneissä oli kovat musat ja hienot sisustukset, joissakin taas vain penkit ja niissä keskityttiinkin olennaiseen, eli kaljan juontiin ja huuteluihin terasseille. Amsterdam on vaikuttanut ihan mukavalta ja hauskalta paikalta, mutta joissakin matkailijoissa on ollut huomattavissa sellaista ”hei mennään damiin ja ollaan ihan sekasin” -meininkiä.
Köln on varmaan kiva paikka! Olen käynyt Amsterdamissa ja kivat muistot tuli tosta jutusta mieleen.
VastaaPoistaAmsterdamissa oli kyllä kulttuurishokkia kun oli näytillä ikkunoissa vaikka mitä!