keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Kouluhommia ja mässäilyä


Viime viikko meni pitkälti kouluhommienn merkeissä. Syksyllä ei ole ollut hirveästi kouluhommia, vaan on voinut harrastella kaikkea muuta päivät pitkät, mutta nyt koulurasitteiden karu arki iski kasvoille. Viikko avattiin reippaasti heti maanantaina olleella unkarin tentillä. Tenttiin oli alettu valmistautumaan jo hyvissä ajoin, eli päivää aikaisemmin.

Maanantaina aamulla tenttiin luku voitti vielä koululle klo 8:15 alkaville aamun ensimmäiselle luennoille menemisen ja käytimme ajan viime hetken pänttäämiseen. Kello 10:15 oli sitten unkarin tentin vuoro ja se oli aika nopeasti ja kivuttomasti läpi huitaistu. Tarun tenttisuoritusta kyllä tosin kuulemma häiritsi kovasti se, että vieressä istuneet ranskalaiset levittelivät vastauksia toisilleen nähtäväksi niin leveästi, että Tarun keskittyminen meni melkein kokonaan kihisemiseen. Tentin jälkeen koulupäivä jatkui normaalisti ja illalla piti vielä jatkaa Technology as a social problem -kurssin esseen parissa.

Samat hommat jatkuivat oikeastaan koko arkiviikon ajan papereita ja harkkatöitä palautellessa ja saatuja arvosanoja keräillessä. Täällä nimittäin on vaihtareiden osalta käytössä semmoinen systeemi, että Erasmus-toimistolta piti käydä hakemassa kuponki mihin on listattu kaikki kurssit millä on ja sitten siihen paperiin pitää kerätä opettajilta arvosanat ja allekirjoitukset. Tämän jälkeen paperi pitää viedä takaisin Erasmus-toimistoon ja toimiston Iso-Gabriella näpyttelee tiedot tietokonejärjestelmään.

Kouluhommien puurtamisesta kertoo erityisesti se, että ennen perjantai-iltaa emme minään iltana koko viikolla tulleet kello 20 jälkeen kotiin, vaan olimme aina ennen iltakahdeksaa kämpillä väkertämässä. Tämä on jäänyt erityisesti mieleen sen takia, koska saimme kyseisellä viikolla käydä hakemassa talkkarilta sujuvalla unkarinkielellä käyttöömme uudet avaimet. Nämä uutuuttaan kiiltelevät avaimet käyvät asuinkerroksemme oveen, jota on alettu pitämään aina klo 20-06 lukossa. Turvallista!

Perjantaina lähdimme illalla hieman irroittelemaan itseämme arjen kurimuksesta. Muiden vaihtareiden mennessä Farewell Gala -illallisille erääseen buffettiravintolaan me suuntasimme kulkumme kohti Dürer Kert -baaria, jossa oli tarjolla autenttista unkarilaista punk rock -musiikkia. Mesta oli yllättävän iso ja komea paikka, mutta asiakaskunta vaikutti todella nuorelta. Ei vissiin ole ihan niin justiinsa mitkään sisäänpääsyikärajat näillä main. Meininki oli muutenkin yleisön osalta kuin suoraan yläasteen käytävältä. Oli kirkumista ja juoksentelua ynnä muuta mukavaa.

Tilat ja niiden myötä akustiikka olivat baarissa kyllä paljon paremmat kuin monessa muussa paikassa missä ollaan käyty elävää musiikkia kuuntelemassa. Akustiikkaan oli panostettu laittamalla katosta pidikkeiden varaan levyjä eri korkeuksille ja ne sitten vähentivät kaikua. Lisäksi soittotila oli muutenkin iso ja avara. Katseltiin illan kaksi pääesiintyjää The Grenma ja jo alkusyksyltä vanha tuttu Alvin és a mókusok ja lähdettiin jo ennen puolta yötä himaan pötköttämään. Musiikkielämysten lisäksi pääsylipun hinnalla sai myös CD-levyn, jolla on kaksi Alvinin musiikkivideota.

Lauantaina lötköttelimme ja pötköttelimme päivällä ja lounasteltiin vain kevyesti jotain pientä. Syynä tähän oli se, että illalla oli luvassa Tarun minulle lupaaman synttärilahjan täytäntöönpano. Syyskuun lopussa Taru lupasi tarjota jonkin vapaavalintaisen ruokaelämyksen ja valintani osui aiemmin syksyllä vierailemamme viinitilan järjestämään viini-illalliseen, joita on syksyn aikana järjestetty kolme ja nyt oli vuorossa vuoden viimeinen järjestettävä illallinen.

Etyekin viinialueella (noin 40min ajomatka Budapestista) sijaitsevalle HVP-viinitilalle oli järjestetty bussikuljetus. Kun saavuimme perille meitä oli vastassa tilan sommelier Tamas, joka jotenkin ihmeen kaupalla muisti minut ja Tarun sadonkerjuumatkalta. Kävimme ensin tekemässä pienen kävelykierroksen pullottamossa ja viinikellarissa maistellen samalla aperitiiveina kahta viiniä ja siirryimme sitten ravintolan puolelle aterioimaan.

Tämän illallisen teemana oli Ranska ja kaikki viinit olivat yllätys yllätys ranskalaisia. Bonuksena oli paikalla vielä korsikalainen juustomestari promotoimassa ulkomaalaisten herkkujuustojen tilauspalvelua ja tarjoamassa maistiaisia aterian jälkeen. Illallisella oli tarjolla viisi tarjottavien viinien mukaan suunniteltua ruokalajia. Viinit ja ruoat sopivatkin hyvin yhteen, paitsi kolmannen ruokalajin kohdalla punaviini oli mielestäni hieman liian mausteisen makuista verrattuna ruokaan. Viiniä tasapainottamassa oli tosin makeita, marinoituja aprikooseja, jotka kyllä taltuttivat viinin mutta maistuivat muuten minulle vähän liian makeilta, Taru kyllä tykkäsi.

Kuvassa neljäs ruokalaji: nautaa, makeaa perunaa, sieni (ruokalista väitti kanttarelliksi, mutta joltain tatilta tuo näyttää) ja pinaattia. Kippari-Kallekin kelpuuttaisi!

Illallinen oli suht tuhti paketti ja mahat tulivat täyteen. Varsinkin kun eräällä paikalla olevalla henkilöllä oli synttärit ja hänelle oli tehty kakku, josta muutkin saivat halutessaan viipaleita (tottakai haluttiin) ja pisteenä ii:n päälle oli vielä juustomestarin valikoima erilaisia juustoja. Muuten taisteltiin kyllä urheasti miltei loppuun saakka, mutta juustolautasten äärellä jouduimme nöyrtymään ja jättämään pari nokaretta lautasillemme. Osasyynä tähän oli myös se, että viereisessä synttäripöydässä eräs nainen oksenti lattialle ja sen jälkeen juustojen voimakkaat tuoksut alkoivat tuntua nenässä oksulta ja viimeisetkin ruokahalun rippeet katosivat.

Juustomestari, Tamás ja iso kasa juustoja mistä valita! Noita sitten vaan osoiteltiin ja juustomies leikkeli annospaloja valintojen mukaisesti.

Lauantain ja sunnuntain välinen yö menikin sitten sängyssä pyöriessä ja vähintään tonnin painavaa mahaa voivotellessa. Sunnuntaina ei nälkä juurikaan päivällä yllättänyt ja pienen lounasnapostelun jälkeen alkoikin olla jo aika lähteä varhaiselle illalliselle vuokraisäntiemme luokse. Veimme heille tuliaisina Tarun leipomia korvapuusteja! Paikalla oli myös heidän englantilainen vävypoikansa ja ystäviään Irlannista ja Ranskasta.

Melkein heti pöytään istuttuamme alkoi jo vähän puhalluttaa edellispäivän ahtamisen jäljiltä. Alkuruokana oli leipää ja vuohenjuustolevitettä, jota seurasi lautaselliset tuhtia ribollita-keittoa. Pääruokana oli jotain perinteistä unkarilaista talviruokaa, joka sekin oli suhteellisen raskasta kamaa. Tämä uunissa vuoassa tehty ruoka sisälsi viipaloitua perunaa, viipaloitua kananmunaa, makkaraviipaleita ja reilun juustokuorrutuksen. Itse jouduin nöyrtymään talon isännän mättämän miehen annoksen loppumetreillä, mutta Taru taisteli loppuun saakka ja selätti (varmasti paljon pienemmän) annoksensa kunnialla. Jälkkärinä oli vielä päälle korillinen hedelmiä ja jotain kääretortun tyyppistä baaggelssia. Kolmen tunnin syömisen ja seurustelun jälkeen karkasimme kotiin lepäämään ja taas kerran voivottelemaan täpötäysiä massukoitamme.

Mahojen täyttöasteesta kertoi se, että kun saimme vuokraisänniltä lainaksi vaa'an matkatavaroiden punnitsemista varten ja otimme kotiin palattuamme lukemat ja toiset lukemat seuraavana päivänä ennen lounasta, oli eroa painoissa minulla kaksi kiloa ja Tarulla 1,5 kiloa.:D

lauantai 12. joulukuuta 2009

Terveysviikko


Viikolla 49 pidettiin meidän taloudessa hyvinvointiviikkoa. Huono omatunto koko syksyn ajalta piti jollain tavalla hoitaa pois alta ja viikon 48 torstaina linjailtiin hetkeksi terveitä ja kunnollisia elintapoja. Rypistys kesti seuraavan viikon perjantaihin saakka, jolloin sai alkaa possuttelemaan taas normaaliin tapaan ihan luvan kanssa. Hyvinvointiviikko tarkoitti absolutismia ja liikunnan lisäämistä sekä terveellisempää ravintoa.

Viikon sisään mahtui pari lyhkäistä lenkkiä Tonavan rantaa pitkin, kuntopyörän polkemista kuntosalilla ja Jarilla vielä bonuksena sählyn pelaamista unkarilais-suomalaisessa seurassa. Kaiken hauskan liikunnan vastapainoksi tehtiin myös ahkerasti kouluhommia eikä lintsattu tuntiakaan koko kouluviikolla, vaikka aamuisin aina silloin tällöin vähän väsyttikin.

Unkarilainen ruoka on tunnetusti raskasta ja suolaista, joten ruokavaliotakin koitettiin kääntää asteen verran terveellisempään suuntaan. Hedelmiä koitettiin syödä normaalia enemmän ja vaihdettiin mehut sun muut enimmäkseen mineraaliveden hörppimiseen. Ruokapuolella keiteltiin itse kotona pastaa ja tehtiin tonnikala- ja jauhelihakastikkeita sen kaveriksi, välillä herkuteltiin myös kreikkalaisella tai kanasalaatilla.

Illat menivät rattoisasti kouluhommia näpytellessä, kun kaiken maailman esseitä ja muita kotitehtäviä piti askarrella ERASMUS-rahoihin tarvittavien opintopisteiden haalimiseksi. Tarvittavat esseet saatiin kasaan ja palautettua deadlineihin mennessä ja käytiinpä ihan luokankin edessä pitämässä esitelmä aiemmin syksyllä tekemästämme sadonkorjuureissusta Budapestin lähistöllä olevalle viinitilalle.

Kun terveysviikon kurimus oli virallisesti ohi perjantai-iltana sählypelien jälkeen (menin siis ihan toisenkin kerran pelailemaan, vaikkei enää ollutkaan maaottelusta kyse ja pelattiin sekajoukkueilla), sai jälkipelejä pelata taas puhtoisin mielin englantilaisen pubin penkillä Bombardier-olutta hörppien.

Lauantaina käytiin viikon kituuttelujen jälkeen syömässä pitkästä aikaa alakerran ravintolassa, joka olikin muuttunut Chivas-viskin nimikkoloungesta Zsindelyes-pálinkataloksi. Ruokalista oli muuten ennallaan, mutta siihen oli tullut sivullisen verran lisää erilaisia pálinkoita. Niitä minun piti sitten maistella alkuruoaksi ja jälkiruoaksi. Nykyisin ravintolan seiniä koristavat erilaiset pálinka-aiheiset diplomit ja iso kokoelma pálinkapulloja, joiden sisältämiä herkkujuomia ravintolassa tarjoillaan montaa eri sorttia.

Illalla käytiin vielä hurvittelemassa ulkona skottilaishenkisessä pubi Sir Williamissa, jossa maisteltiin vähän Guinness-olutta ja varsinaista harvinaisuutta näillä nurkilla: Kopparbergin omppusidukkaa. Pieni kotiinpaluuorientaatio on siis aloitettu jo nyt totuttelemalla myös siiderivaihtoehtoihin.

Sunnuntaina oli vuorossa viikon odotetuin kohokohta: Pähkinänsärkijä -baletti. Näytös oli taas tuttu ja turvallinen sunnuntain päivänäytös alennettuine pääsylippuhintoineen. Tällä kertaa ei oltu aitiossa, vaan permannolla katselemassa näytöstä. Vaikka ei ihan eturivissä oltukaan, niin istumapaikoiltamme näytöksen näki suhteellisen hyvin. Lavalla hyörittiin ja pyörittiin kovasti ja välillä miestanssijat nostelivat naiskollegoitaan yläilmoihin uskomattoman kevyen näköisesti. Näytös oli kaikenkaikkiaan näkemisen arvoinen ja voimme vilpittömästi suositella sitä myös muille tanssitaiteen ja jouluklassikoiden ystäville.

perjantai 11. joulukuuta 2009

Taidetta!


Wienistä paluun jälkeen käytiin pienellä porukalla pitkästä aikaa Budapestin yöelämässä ja törmättiinpä siellä erääseen suomalaiseen pariskuntaan, joiden kanssa tuli rupateltua jonkin aikaa. Heistä tyttö oli töissä täällä ja tiesi kertoa joitain juttuja joita me emme tienneet, me taas osasimme valottaa heitä paikallisesta opiskelijaelämästä. Oli ihan mukavaa vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia uusien tyyppien kanssa. Tyttö myös kertoi, että hän oli saanut kutsun Suomen suurlähetystön itsenäisyyspäivän juhliin, mutta meille sellaisia kutsuja ei ollut kuulunut. Kun kuulimme, että muillekaan meidän tutuille ei ollut tullut kutsuja, päättelimme, että opiskelijoita ei oltu kyseisiin kekkereihin kutsuttu laisinkaan. Mälsää… :(

Seuraavalla viikolla otimme itseämme niskasta kiinni ja aloitimme esseiden kirjoittamisen tiettyjä kursseja varten. Minulla oli edessä 5 sivun essee Unkarin kulttuurikurssille ja 15 sivun essee kurssille ”Technology as a social problem”. Jarilla oli näiden lisäksi 5 sivun essee Unkarin kirjallisuuskurssille. Meidän molempien pitää myös suorittaa muutamat kirjalliset kokeet ja minulla on yksi ryhmässä tehtävä harjoitustyö palautettavana.

Kyseisellä viikolla tuli myös taas käväistyä lääkärissä korvakivun takia ja tällä kertaa säryn syy taisi selvitä lopullisesti. Brittilääkäri selitteli oikein kuvien kanssa, että minulla on kertynyt välikorvaan liikaa ilmaa ja jotain nestettä. Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että nenän ja korvan välinen putki on jotenkin tukossa ja ilma ei pääse korvasta pois. Hoidoksi lääkäri määräsi nenäsuihketta ja mahdollisia särkylääkkeitä, sekä lisäksi päivittäin tulee nauttia vähintään 1,5 litraa nestettä ja mahdollisesti vielä hengitellä vesihöyryä. Nämä jälkimmäiset sen takia, että lääkäri epäili, että nenän ja korvan välinen tukkoisuus voisi johtua nenän tukkoisuudesta ja limakalvojen kuivuudesta. Nämä keinot ovat auttaneet jonkun verran, sillä korvaa ei ole enää särkenyt, mutta ei se vielä ihan normaalikaan ole…

Viikon aikana huomasimme Funzine-lehdessä pari mielenkiintoista mainosta, joista toisessa mainostettiin Yann Tiersenin konserttia ja toisessa Latte Art -kurssia. Yann Tiersen ei meille paljoa sanonut, mutta pienen googlettelun jälkeen selvisi, että hän on säveltänyt ja esittänyt musiikit mm. Amélie-elokuvaan. Lippuja konserttiin lähdettiin metsästämään perjantaina lipputoimistolta ja liput saatiin helposti, vaikka konsertti oli jo seuraavana päivänä. Samalla reissulla käytiin myös katsastamassa Budapestin joulumarkkinat, mutta jotenkin ne tuntuivat melko keinotekoisilta Wienin joulumarkkinoiden jälkeen. Budapestin markkinoilla myytiin tosi paljon turistikrääsää ja matkamuistoja, kun taas Wienin markkinoilla panostettiin enemmän paikallisten viihdyttämiseen ja joulutavaroiden myyntiin. Meidän kulttuurinopettaja kertoi, että Unkarissa joulumarkkinat eivät ole perinne, vaan niitä on pikkuhiljaa yritetty tuoda tänne turistien takia. Jos siis kunnon joulumarkkinat kiinnostavat, kannattaa ehdottomasti mennä Wieniin!

Perjantaina illalla Jarilla oli edessä myös sählymatsi Unkari vastaan Suomi. Peli pelattiin poikien kesken jossain Budan puolella olevassa urheiluhallissa. Suomen pojat lähtivät hieman altavastaajina peliin, sillä urheilua ei täällä juurikaan ole tullut harrastettua ja lisäksi suomalaisia oli vain 6 kun taas unkarilaisia oli 10. Tiukan kamppailun jälkeen Suomi kuitenkin selvisi tästä maaottelusta voittajana tuloksella 11-14.

Lauantaina oli sitten konserttipäivä. Lippuihin ja nettiin oli merkitty konsertin alkamisajaksi klo 20, mutta epäilimme konsertin alkavan vasta vähän myöhemmin. Kun puoli yhdeksän aikaan saavuimme paikalle, oli ovella ilmoitettu illan aikataulu: Yann Tiersen soittaisi vasta klo 22. Niinpä siis kiertelimme Gödör-klubilla ja törmäsimme moniin tuttuihin. Tiersen soitti varsin vakuuttavasti ja soittimiakin vaihdeltiin vähän väliä. Vaikka en sieltä väkijoukosta niin hirveästi nähnyt, niin tunnelma keikalla oli hieno. Tiersen ei kuitenkaan soittanut yhtään Amélie-elokuvan tyylistä musiikkia, vaan tällä kertaa ohjelmistossa oli rokimpaa tavaraa ja soittimina käytettiin aika paljon sähkökitaraa ja viulua.

Sunnuntaina oli vuorossa Latte Art -kurssi. Kurssi voi kuulostaa aika hifistelyltä, mutta ainakin siellä oli tosi hauskaa ja tuollainen kurssi tuskin tulee ihan heti lappeessa eteen. Kurssi pidettiin Alibi-kahvilassa ja aivan ensimmäiseksi kahvilan omistaja kertoi meille hieman erilaisista kahvilaaduista ja kahvin valmistuksesta. Aika monimutkaiselta kuulosti… Samalla kun omistaja kertoili meille juttuja, saimme maistaa kahta erilaista espressoa ja yhtä cappuccinoa. Vaikka en kahvista pidäkään, join silti omistajan kehumaa espressoa ja se oli yllättävän hyvää. Toinen espresso ei sitten ollutkaan niin hyvää, joten Jari joutui juomaan sen loppuun. :)

Jarille tarjottu cappuccino

Minulle tarjottu cappuccino

Esitelmien jälkeen pääsimme viimein tositoimiin piirtelemään kahvin päälle hienoja kuvia. Ensimmäisenä meille opetettiin siirapeilla piirtely, joka olikin yllättävän helppoa. Piirreltiin vain yksinkertaisia kuvioita siirapilla maitovaahdon päälle ja vedeltiin pitkällä hammastikulla viivoja eri suuntiin. Aluksi luulin, että piirtelyssä on kova kiire, mutta kuvaa sai hioa vaikka kuinka pitkään ja silti siirappi liikkui suht hyvin. Toinen tekniikka olikin sitten huomattavasti vaikeampi, siinä nimittäin tehtiin kuvio kahvin päälle pelkällä vaahdolla. Vaahtoa piti kaataa tietyllä tavalla, jolloin osa vaahdosta sekoittui kahvin kanssa ja muuttui ruskeaksi, kun taas osa vaahdosta jäi valkoiseksi ja muodosti ruskean vaahdon sekaan valkoisen kuvan. Tämä tekniikka tuotti kaikille aika paljon vaikeuksia ja sitä jouduttiin hiomaan moneen otteeseen, eikä siltikään onnistunut. :)

Jari taiteilemassa siirapin kanssa osa 1

Jari taiteilemassa siirapin kanssa osa 2

Jarin mestariteos

Minun mestariteos

Vaahtokikkailua

Vaahtokikkailun tulos

torstai 3. joulukuuta 2009

Oon mä juonu viinii Wienissä....


Kun poikien vierailusta oltiin toivuttu, havaitsimme, että meillähän ei seuraavalla viikolla ole loppuviikosta juurikaan koulua (ainoastaan torstain 2 unkarin tuntia, jotka päätimme siis tällä kertaa jättää väliin). Keskiviikkona 18.11. päätimme lähteä katsastamaan Wienin, joka oli Budapest-syksymme viimeinen ns. pakollinen vierailukohde. Wieniin lähdettiin samalta juna-asemalta kuin mistä aloitimme interrail-matkamme, joten liput Wienin junaan löytyivät varsin helposti. Kun Budapestista ostaa meno-paluu -lipun Wieniin, saa samaan lippuun hankittua halvemmalla myös Wienin julkisten kulkuneuvojen lipun. Käytimme tätä tilaisuutta tietysti hyödyksemme, jotta vältyimme Wienin päässä turhalta häsellykseltä.

Junamatka sujui kesällä totuttuun tapaan jouhevasti ja noin kolmen tunnin päästä olimmekin jo Wienin läntisellä rautatieasemalla. Olimme etukäteen katsoneet erään hostellin, johon nyt menimme tiedustelemaan vapaita huoneita. Heillä ei valitettavasti ollut vapaita huoneita kuin yhdeksi yöksi, mutta samalla ketjulla oli toinen hostelli muutaman sadan metrin päässä ja sieltä löytyi vapaita huoneita. Saimme ensimmäisestä hostellista läksiäislahjoiksi pienen kartan sekä 2 juomalippua, joilla sai hostellien baareista ilmaiset juomat. Toinen hostellirakennus löytyi melko helposti ja saimme huoneemme nopeasti. Mielenkiintoista hostelleissa oli se, että huoneen hinta tipahti neljällä eurolla per yö, kun jaksoi kävellä hieman kauemmas rautatieasemasta. Tästä hostellista saimme tervetuliaisiksi toiset 2 juomalippua ja kaupungin kartan.

Huoneen tsekkauksen jälkeen päätimme lähteä seikkailemaan kaupungille ja lähdimme suunnistamaan kohti lähintä metroasemaa. Metroasemalla meidät kohtasi iloinen yllätys: metrotunnelissa ei ollut yhtään koditonta pummia asumassa ja ihmiset osasivat oikeasti seistä liukuportaissa oikeassa reunassa! Metrojen ovet sen sijaan tuottivat meille hieman päänvaivaa, sillä ne piti itse kiskaista kahvasta auki sen sijaan, että ne olisivat auenneet kaikki automaattisesti. Muutaman harjoituskerran jälkeen ovien availuunkin onneksi tottui. Metrolla päräytimme suoraan vanhankaupungin sydämeen, jossa käppäilimme jonkin aikaa ruokapaikkaa etsien. Sopivaa ravintolaa ei kuitenkaan löytynyt heti, joten päätimme tyytyä tuttuun ja turvalliseen Mäkkäriin.

Mahat täynnä lähdimme katselemaan hieman tarkemmin, että mihinkäs sitä oikeen oltiin tultu. Pienen kävelyn päästä löysimmekin sattumalta kaupungin isoimmat joulumarkkinat, jotka näyttivät hienoilta kaikkine jouluvaloineen ja koristeineen. Paikalla soitettiin tietysti myös joulumusiikkia! Kaupungintalon puisto oli täynnä pieniä kojuja, joista sai ostaa vaikka minkälaisia jouluherkkuja, joulukoristeita, käsitöitä ja muuta tarpeellista. Markkinoilla myytiin myös punssia ja hehkuviiniä, joita tarjoiltiin posliinimukeissa, joista maksettiin 2 euron pantti. Kaupungintalon ikkunoihin oli tehty isoin joulukalenteri, jonka olen koskaan nähnyt, varmasti aika hieno kun luukkuja päästään aukomaan. :)

Joulumarkkinat kaupungintalon edustalla (kaupungintalon tornissa näkyy joulukalenterin 24. luukku)

Ensimmäisen markkina-alueen jälkeen havaitsimme, että koko kaupunki oli täynnä pieniä joulumarkkinoita, ensimmäiseksi olimme vain osuneet niistä suurimmille. Pienilläkin markkinoilla oli kyllä tunnelmaa ja niillä tuntui olevan myös enemmän paikallista porukkaa, jotka ilmeisesti olivat tulleet markkinoille suoraan töistä. Harhailimme jonkun aikaa kaupungilla ja nautimme kaupungin rauhallisesta ja turvallisesta tunnelmasta, minkä jälkeen päätimme käydä eräässä nettikahvilassa tarkistamassa muiden suomalaispoikien suositteleman Sieben Stern -ravintolan sijainnin. Matkasimme ratikalla ravintolan lähelle ja löysimme viimein oikeaan paikkaan. Ravintolan nimi on siis suomeksi seitsemän tähteä ja nimi tulee siitä, että ravintola tarjoilee seitsemää erilaista itsepantua olutta. Olutlaaduista tarjolla oli vehnäolutta, tummaa olutta, savuolutta, chiliolutta, hamppuolutta, märzen-olutta sekä talvisaikaan jouluolutta.

Hienoja joulukoristeita ostoskadun yläpuolella

Minä ja minituoppi (joka oikeasti sopi käteen paljon paremmin kuin sellaiset isot!)

Maistelimme ravintolassa muutamia oluita (tosi hyviä!) ja Jarin ehdottomaksi suosikiksi nousi chiliolut, jossa ihan oikeasti oli potkua. Chilin määrästä kertoi se, että Jari joi chilioluttaan samaa tahtia kuin minä join savuoluttani. :D Oluiden jälkeen päätimme lähteä pikkuhiljaa hostellia kohti, mutta matkalla kävimme poikkeamassa eräillä joulumarkkinoilla seitsemän tähden ravintolan vieressä. Markkinoilla nautimme paikalliset hot dogit, jotka olivat hieman erilaiset kuin mihin olemme tottuneet. Nämä kuumat koirat oli tehty siten, että patonkiin oli koverrettu kolo, johon nakki sitten työnnettiin. Tietysti kaikki mausteet puristettiin myös koloon, mistä aiheutui se, että sinappi-ketsuppi -seos purskahti suoraan uudelle takilleni kun haukkasin hodaria. Ei hyvä…

Hostellille päästyämme päätimme käydä käyttämässä toiset tervetuliaisjuomiin oikeuttavat lippumme hostellin baarissa. Istuskelimme hetken aikaa kahdestaan, kunnes seuraamme liittyi chileläinen jantteri, joka myöhemmin paljastui tähtitieteen tohtoriksi. Juttelimme mukavia Suomesta ja Chilestä ja vastailimme näihin tavallisiin kysymyksiin, kuten ”Onko Suomessa jääkarhuja?”. Kaikilla oli ollut pitkä päivä, joten päätimme yksissä tuumin lähteä lepäilemään ja valmistautumaan seuraavan päivän koitoksiin.

Torstaina aamulla päätimme käyttää hyväksi hostellin all you can eat -aamiaisen, joka maksoi huimat 3,50e/hlö. Aamiaisella oli samaan aikaan myös edellisillan tuttavuutemme, joten jatkoimme juttua aamiaispöydässä. Aamiainen oli kyllä todellakin hintansa arvoinen ja mahat saatiin kunnolla täyteen. Meillä ja Chilen kaverilla oli hieman erilaiset suunnitelmat päiväksi, joten toivotimme toisillemme hyvät matkat ja me lähdimme Jarin kanssa suunnistamaan kohti Schönbrunnin linnaa. Linnan alue osoittautui hieman isommaksi kuin mitä olimme ajatelleet, joten siellä hurahti melko kauan aikaa. Itse linnarakennukseen emme menneet sisälle, mutta sen sijaan kapusimme linnan edessä olevalle kukkulalle katselemaan kaupunkia yläilmoista. Päivä oli todella lämmin ja ylös kavutessa joutui ottamaan takin pois. Lenkkeilijöitäkin oli liikenteessä pelkissä shortseissa ja t-paidoissa. :)

Schönbrunn ja Wienin kaupunkia

Hieno pytinki Schönbrunnin linnan kukkulalla

Linnan alueella kiertelyn jälkeen lähdimme kohti Wienin kuuluisinta tori-/markkina-aluetta, joka oli saman metrolinjan varrella kuin Schönbrunnin linna. Markkina-alue oli melko iso ja siellä myytiin vaikka minkälaista ruokatavaraa. Vaikka Budapestin kauppahalli on hieno ja tavarat tuoreen näköisiä, oli täällä Wienin torialueella vielä tuoreemman näköistä tavaraa. Myös kalaa oli paljon enemmän tarjolla kuin Budapestissa. Rankan aamupäivän jälkeen olimme melko väsyneitä, joten päätimme lähteä hostellille päin ja matkalla kävimme pizzalla hostellin suosittelemassa pizzeriassa. Taitaa pizzeria kyllä maksaa hostellille suositteluista, sillä pizza ei todellakaan ollut kovin kummoista, hinta-laatusuhde oli kyllä ihan ok (halkaisijaltaan noin 35 cm oleva pizza maksoi 4-5e).

Pienten päivätirsojen jälkeen kävimme hostellin respasta kyselemässä, onko muualla kaupungilla minkäänlaisia panimoravintoloita. Eräs sellainen löytyi, mutta päätimme ensin käydä vielä vähän katselemassa joulumarkkinoita. Markkinoilla joimme vähän hehkuviiniä ja punssia, ja pitihän minun maistaa sellaisia neekerinsuukon tapaisia herkkujakin. :) Joulumarkkinoilta lähdimme kohti respan pojan suosittelemaa panimoravintolaa, joka oli hieman keskusta-alueen ulkopuolella ja myös karttamme ulkopuolella. Pienen harhailun ja pojan printtaaman pikkukartan perusteella löysimme kuitenkin viimein perille hämyiseen oluttupaan. Paikassa maisteltiin muutamia oluita ja kirjoiteltiin postikortteja, kunnes nälkä yllätti ja päätimme siirtyä toiseen paikkaan.

Punssia joulumarkkinoilla

Edellisiltana meitä oli kohdannut sellainen pettymys, että seitsemän tähden ravintolan eteisessä oleva automaatti, josta sai ostaa panimon tuotteita kotiin, oli rikki, joten oluita ei ollut mahdollista viedä kotiin tuliaisiksi. Tämä tragedian lisäksi Jarilta oli jäänyt hamppukalja maistamatta, joten päätimme käydä vielä uudelleen testaamassa jo hyväksi havaitun paikan. Perillä meitä odotti iloinen yllätys: automaatti toimi! Tilasimme vähän ruokaa ja muutamat oluet ennen kuin lähdimme automaatin kautta hostellille. Koska meillä oli vielä toiset tervetuliaisjuomakupongeista käyttämättä, päätimme vielä käydä hostellin baarissa yömyssyillä. Baaritiskin takana oleva poika tunnisti heti Jarin Sziget-paidan ja rypesi kyselemään festarikokemuksia ja muuta mukavaa. Selvisi, että baarimikko oli ranskalainen ja asuu Budapestissa, mutta on töissä Wienissä (monimutkaista). Myös suomea hän osasi jonkun verran: ”Minä rakastan sinua! Minä olen ranskalainen poika!”. Pienen jutustelutuokion päätteeksi baarimikko päätti tarjota meille shotit jotain makeaa yrttiviinaa ja otti siinä myös itsekin pienen tujauksen. :) Hyvillä mielin lähdimme huoneeseemme nukkumaan ja valmistautumaan seuraavaan päivään.

Perjantaina aamulla pakkasimme kamat kasaan ja lähdimme tavaroiden kanssa check outin kautta aamiaiselle. Koska junan lähtöön ei ollut enää kauaa, päätimme mennä hetkeksi istumaan läheiseen kahvilaan ja jatkaa siitä sitten juna-asemalle. Juna lähti suunnilleen ajoissa ja perille Budapestiin saavuimme kolmen jälkeen iltapäivällä. Junamatkan aikana teimme muutamia havaintoja: Unkarin puolella ei tullut ollenkaan kuulutuksia siitä, mikä asema seuraavaksi on tulossa (Itävallan puolella kuulutukset olivat sekä saksaksi että englanniksi) ja radanvarret olivat Unkarin puolella huomattavasti likaisemmat kuin Itävallan puolella. Itävalta tuntui kyllä melkoiselta kehitysvaltiolta tämän pitkän Unkarissa vietetyn ajan jälkeen… :)

Kotiovella Budapestissa meitä vastaan tuli mielenkiintoinen yllätys, josta meillä ei ollut ennestään tietoa. Muutama mies hääräsi kadulle avautuvan porttikongin oven ympärillä ja asensi siihen uutta lukkoa. Ajattelimme, että tietysti vanhat avaimemme kävisivät siihen, joten emme jääneet sen kummemmin ihmettelemään asiaa. Lauantaina, kun olimme lähtemässä lounaalle, karu totuus kävi ilmi: oveen oli asennettu magneettilukko, eikä ovea enää saanut edes sisäpuolelta auki avaimella, vaan avaamiseen pitää käyttää seinään laitettua nappia. Emme molemmat uskaltaneet lähteä ulos, vaan päädyimme sellaiseen ratkaisuun, että toinen lähtee hakemaan meille noutoruokaa kotiin ja toinen jää sisälle avaamaan oven. Illalla lähdimme alakertaan kyselemään ihmisiltä oven koodia, jota edes vuokraisäntämme eivät tienneet. Pitkällisen selvittelyn jälkeen saimme viimein ovikoodin, jolla magneettilukon sai auki myös ulkopuolelta, ja saimme myös tiedon siitä, että uusien avainten pitäisi tulla maanantaina. Tyypillistä unkarilaista logiikkaa: uudet lukot perjantaina, uudet avaimet maanantaina! Maanantaina luulimme saavamme uudet avaimet postiluukkuihimme, mutta näin ei sitten käynyt. Alaovella oli muutama lappu, josta ymmärsimme sanat ”uusi” ja ”avain” sekä erään asunnon numeron ja naisen nimen. Päätimme sitten lähteä käymään naisen ovella, eikä nainen tietenkään puhunut englantia. Loistavalla unkarinkielentaidollamme saimme kuitenkin asian selvitettyä ja pääsimme viimein kotiin kaksi uutta avainta rikkaampana.

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Vieraita!


Saimme taas vieraita muutama viikko sen jälkeen kun vanhempani olivat poistuneet maasta. Tällä kertaa vuorossa olivat Jarno ja Markku ja päivä oli torstai 12.10.. Olimme tehneet jo etukäteen jonkin verran valmisteluita, jotta heidän matkastaan tulisi ikimuistoinen. Olimme ostaneet lippuja joukkoliikenteeseen, musiikkikonserttiin ja balettiin ja muutenkin suunnitelleet vetävän ohjelman koko viikonlopulle.

Matkailimme alkuillasta Tarun kanssa lentokentälle ottamaan vieraita vastaan mukanamme hukkareissut -kyltti. Olimme aika reippaasti etuajassa paikalla, sillä matkaan käytettiin raitiovaunua, metroa ja bussia, joten liikkuvia osia oli aika paljon ja ei siksi viitsitty ihan minuuttiaikataulutusta tehdä vaan otettiin hommat varman päälle. Jonkin ajan odottelun jälkeen tutut naamat ilmestyivät odotusaulaan ja lähdimmekin tuota pikaa matkustelemaan takaisinpäin kohti Budapestin keskustaa.

Kun kämppä oltiin saatu esiteltyä ja muut muodollisuudet, kuten synttärilahjojen jakaminen moneen suuntaan oli saatu suoritettua, menimme tuttuun tapaan alakerran ravintolaan syömään ja siitä sitten vielä kadun toiselle puolelle aina viihtyisään Pubi:hin jälkiruokajuomille. Tulimme suht hyvissä ajoin takaisin kotiin, sillä perjantaina oli tarkoitus tutustuttaa vieraat vaihtarin arkeen ja viedä heidät vierailemaan kulttuurikurssin luennolle.

Perjantaipäivä alkoi Tarun noutamia fornetti-pikkubaaggelsseja mutustaen ja sen jälkeen koulun merkeissä. Koulun jälkeen tulimme hengähtämään hetkeksi kämpille pakkaamaan uimavehkeet kylpylässä pulikoimista varten ja lähdimme sitten ensiksi kohti Budapestin eläintarhaa, joka oli minulle ja Tarullekin aivan uusi juttu.

Eläintarha oli yllättävän suuri ja monipuolinen. Siellä oli vaikka mitä elukkaa eksoottisista kaloista tavalliseen sikapossuun ja jääkarhuista kirahviin. Suosikeiksi nousivat todella ihmismäiset gorillat (kyllä, ne oli ihan oikeita gorilloja eikä mitään parrakkaita eläintenhoitajia), jotka heiluivat liaaneissa ja istuivat mietteliään näköisinä itseään rapsutellen. Muita suosikkeja olivat pelottavat alligaattorit ja sympaattiset kirahvit suurine silmineen. Harmiksemme norsut eivät töristelleet yhtään.

Viidakon valtias valmiina syöksähtämään liaanilla

Eläintarhan jälkeen oli tarkoituksena mennä syömään Trófea-buhvettiravintolan notkuvien seisovien pöytien äärelle, mutta moni muukin oli ajatellut aivan samaa ja paikka oli aivan täynnä. Olisi pitänyt tehdä pöytävaraus aiemmin niin olisi voinut sopia sekaan. Takaiskusta lannistuneina suuntasimme Burger Kingiin hampparilounaalle. Tämä oli Jarnon eka kerta Burger Kingissä, joten ei ihan hukkaan mennyt tämäkään. Hamppareita lähdettiin sulattelemaan Szechenyin kylpylään. Kylpylässä lilluttelimme parin tunnin ajan ja se oli mukavaa niin kuin aina.

Szechenyin kylpylä ilta-aikaan

Takaisin kotiin palattuamme meillä oli pari tuntia aikaa hengähtää ja sitten olikin jo seuraavan ohjelmanumeron aika. A38-laivalla oli esiintymässä mustia miehiä aina Ameriikan New Yorkista saakka. Easy Star All Stars soitti The Beatlesia, Radioheadia ja Pink Floydia reggae-sovituksina. Meno oli yllättävän menevää ja reipasta. Odotukset ensimmäisestä reggaekeikastamme koskaan olivat hieman flegmaattisemmat, mutta meiningin reippaus oli eritäin iloinen yllätys. Keikan päätteeksi menimme Markun kanssa vielä yhteiskuvaan bändin basistin kanssa!

Minä, basisti, Markku ja joku täysin satunnainen kuvaterroristi

A38-laivalta siirryimme ydinkeskustan Szimpla Kert -yökerhoon jatkamaan iltaa. Matkalla sinne jaoimme Jarnon ja Markun kanssa herkullisen, mutta ei niin terveellisen vastapaistetun langos-lätyn (Hyvää oli!) ja poikkesimme suomalaisten keskuudessa legendaarisessa Klub Vittulassa. Kun vihdoin pääsimme Szimplaan, istuskeltiinkin siellä sitten suht pitkään ja maisteltiin samalla talon antimia. Aamuyöllä löysimme kuin löysimmekin tiemme takaisin kotiin yöbussin kyydissä.

Lauantaina oli päiväohjelmassa kauppahallissa käynti ja pakollisten turistinähtävyyksien vilkuilu. Käytiin muun muassa pyörimässä linnavuorella ja ihmettelemässä parlamenttitaloa. Pieni pikantti lisä pakollisiin nähtävyyksiin oli kulttuuritalon ja kansallisteatterin hämmästely ja ison töttörön mallisen tornin huipulle kiipeäminen. Nähtävyyksiä katsellessa meni oikeastaan koko päivän valoisa aika ja ilta alkoi jo häämöttää, kun pääsimme takaisin kotiin. Iltaelämän osalta oli tällä kertaa vuorossa Instant-baari, joka on rakennettu hylättyyn kerrostaloon keskipihan ympärille ja sisustettu mielenkiintoisesti. Instantissa oli kuitenkin niin täyttä ja kuumaa, että päätimme pian vaihtaa paikkaa jonnekin muualle. Säkällä löysimme rauhallisen baarin, jossa oli kaiken lisäksi vielä hieno sarjakuva-aiheinen sisustuskin. Ihan kuin olisi lasten mehukesteillä ollut! Ja mitäpä olisi matka Budapestiin ilman vierailua 24/7 auki olevassa Centrum Sörözössä? Ei juuri mitään. Sarjakuvabaarin sulkeuduttua suuntasimme siis kohti Centrumia ja vietimme siellä joukon iloisia hetkiä.

Kun sunnuntaiaamu valkeni, ei ollut aikaa jäädä tuleen makaamaan. Kello 11:00 piti nimittäin olla jo oopperatalolla omalla paikallaan istumassa ja seuraamassa Karamatsovin veljesten balettiseikkailuja. Vauhdikkaan baletin jälkeen olikin jo aika jäähyväislounaalle ja viimeisille matkamuisto-ostoksille. Hengailtiin kämpillä pari tuntia ja saatettiin sitten pojat lentokentän suuntaan menevälle metrolle, josta he hienosti jatkoivat itse bussiin vaihtaen perille saakka ja pääsivät turvallisesti kotiin rentouttavan viikonlopun jäljiltä.

Tuolla me vaan oltiin!

maanantai 23. marraskuuta 2009

Harmaata arkea, kultaisia hetkiä


Villin jalkapallo-ottelun jälkeen oli edessä harmaata arkea ja kouluhommien tekemistä. Perjantaina 6.11. oli edessä viikon kohokohta, vierailu Unkarin parlamenttitaloon. Parlamenttitaloon on melko hankalaa päästä käymään, joten osallistuimme ESN:n järjestämälle kierrokselle. Kierros oli EU:n kansalaisille ilmainen ja meiltä opastamassa oli englantia puhuva nainen. Ennen kuin pääsimme sisälle parlamenttiin, oli parlamentin pihalla normaalit ESN-sähläykset ja lisäksi kaikkien tuli läpäistä turvatarkastus.

Parlamenttitalo on rakennettu välillä 1885-1904 ja talo on upea jo pelkästään ulkoa katsottuna. Opas kertoi, että taloa on ollut rakentamassa noin 1000 henkeä. Rakennuksessa on käytetty paljon unkarilaisia materiaaleja sekä unkarilaista käsityötä ja esimerkiksi kaikki parlamenttitalon ikkunat on käsin maalattu. Rakennuksen koristeluun on käytetty 40 kg kultaa ja toisen maailmansodan pommitusten jälkien korjaamiseen on käytetty vielä 20 kg kultaa lisää. Mikään ihan halpa projekti talon rakentaminen ei siis ole ollut…

Parlamenttitalo ulkoa

Sisällä parlamentissa oli erittäin hienoa: kultaisia koristeita sekä kullattuja yksityiskohtia oli ympäriinsä ja katot oli maalattu hienoiksi teoksiksi. Aivan ensimmäiseksi katselimme parlamenttitalon pienoismallia ja opas kertoi hieman rakennuksesta (korkeus 96 metriä, leveys 123 metriä ja pituus 268 metriä). Lattiapinta-alaa rakennuksessa on noin 18 000 neliömetriä ja käytäviä talossa riittää noin 20 kilometrin verran, eli mistään ihan pienestä pytingistä ei siis ole kyse. Eteisestä jatkoimme pääportaikkoa pitkin suureen keskussaliin, jossa säilytetään Unkarin ensimmäisen kristityn kuninkaan kruunua. Sali oli varsin hieno ja unkarilaiseen tyyliin kuuluen siellä oli paljon patsaita. :)

Pääportaikkoa

Keskussalin tornin katto ja parvi

Parlamenttitalon keskussalista pääsee eteläiseen ja pohjoiseen osaan, jotka molemmat ovat samanlaiset johtuen Unkarin entisestä kaksikamarijärjestelmästä. Rakennus on suunniteltu niin, että molemmat ryhmät voivat pitää omia istuntojaan omissa istuntosaleissaan ja yhteiset kokoukset pidetään keskussalissa. Nykyään Unkari on siirtynyt yksikamarijärjestelmään, joten vain eteläinen istuntosali on kansanedustajien käytössä. Me pääsimme katsomaan pohjoista istuntosalia, joka on useammin tyhjillään. Matkalla pohjoiseen istuntosaliin saimme ihmetellä istuntosalin aulaa, jota peitti yksi 7 metriä leveä ja 21 metriä pitkä käsinkudottu matto. Matto oli varsin vaikuttava, sillä siinä oli noin 100 000 solmua neliömetriä kohden, kun tavallisissa persialaisissa matoissa solmumäärä on noin 50 000 solmua neliömetrillä. Samankokoinen valtava matto on myös eteläisen istuntosalin aulassa ja matot eroavat toisistaan vain värinsä perusteella, pohjoisessa on sininen ja etelässä on punainen.

Lähikuva matosta

Pohjoinen istuntosali on nykyään lähinnä kansainvälisten seminaarien ja muiden tärkeiden edustuskokousten pitopaikka. Sali oli koristeltu kullalla ja seinille oli maalattu hienoja kuvia. Opas kertoi myös, että parlamenttitalon istuntosaleissa oli ollut maan ensimmäiset keskuslämmitykset ja ilmastoinnit, varsin edistyksellistä siihen aikaan. :) Pohjoisen istuntosalin esittelyn jälkeen kierros loppui kuin seinään ja meitä ruvettiin johdattamaan talosta ulos. Ilmeisesti koska olimme menneet sisälle parlamenttitaloon varsin juhlavaa reittiä pitkin, palautettiin meidät takaisin maanpinnalle ja ulos menimme tavallista portaikkoa pitkin (ei kultaa missään). Kierroksen jälkeen päätimme lähteä pienellä porukalla pizzalle perjantain kunniaksi.

Pohjoinen istuntosali

Viikonloppuna ja alkuviikosta tehtiin jonkun verran läksyjä, käytiin koulua ja suunniteltiin seuraavaa viikonloppua, jolloin meille oli määrä saapua vieraita. Varailtiinpa myös lentoliput takaisin Suomeen, lento on maanantaina 21.12. iltapäivällä. Vähiin alkaa siis käydä aika täällä Budapestissa, nyt pitää vielä ottaa kaikki ilo irti!

tiistai 17. marraskuuta 2009

Läskibassoja ja potkupalloa


Kun Prahan reissulta oli palattu myöhään sunnuntai-iltana, oli maanantaiaamuna reipas ja levännyt olo viikonlopun jäljiltä ja oli mukava lähteä kouluun. Jouduin kylläkin antamaan itselleni sen verran armoa, että lintsasin aamun kaksi ensimmäistä tuntia ja menimme sitten Tarun kanssa yhdessä kymmeneksi kouluun unkarintunnille. Kun pitkä koulupäivä oli vihdoin takana, alkoi urakointi kotona. Salattuja elämiä, Big Brotheria ja Diiliä oli katsomatta vaikka kuinka ja muutenkin piti päästä taas mukaan maailmanmenoon muutaman päivän matkustelun jälkeen.

Viikolla ei tainnut tapahtua mitään sen kummoisempaa, kuin että Tarulla oli vieläkin vähän korva kipeänä poskiontelon tulehduksesta ja sitä sitten paranneltiin pitkälti kotioloissa. Lisäksi Tarulla oli paljon kouluhommiakin vielä kaiken kukkuraksi. Yhtenä iltana olin Tarulle mieliksi ja lähdin kotoa pois jaloista ja menin muiden vaihtaripoikien kanssa pelailemaan biljardia erääseen biljardikuppilaan. Pelaaminen olikin todella halpaa, taisi olla euroina noin 2e/h ja sen kun vielä jakoi koko porukalle niin rahaa ei päässyt paljoa kulumaan.

Perjantaina olisi ollut ESN:n järjestämät Halloween-kemut, mutta sinne ei sitten loppujen lopuksi tullut mentyä. Alkuillasta kävimme kuuntelemassa kolmen bändin keikkoja pienessä ravintolassa, jonka nimeä en juuri nyt muista. Illan ensimmäinen bändi Hellfreaks soitti psychobillyä, seuraavana esiintynyt Cowabunga Go Go surf rockia ja illan viimeinen esiintyjä V8 rockabillyä. Suuri osa yleisöstä oli sonnustautunut 50-lukulaiseen rockabilly -tyyliin ja Tarun kanssa tunnettiin itsemme hieman ulkopuolisiksi 2000-luvun vetimissämme. Billyt eivät olleet kovin kummoisia, vaikka olihan se kiva nähdä läskibassoa soiteltavan. Cowabunga Go Go taas oli hyvä niin kuin viime kerrallakin vaikka paikan huono akustiikka ja tuhti savuisuus vähän häiritsivätkin. Esitysten jälkeen lähdimme kotiin huilailemaan, sillä Tarun korvat olivat hieman kipeytyneet ja tuumailimme, etteivät ne varmaan tulisi Halloween-bileiden diskossa yhtään paremmiksi.

Viikon jännittävin kohokohta oli lauantain Ferencváros – DVTK -potkupallopeli. Kotijoukkue oli 65 minuutin kohdalla reilussa 1-3 alakynnessä ja fanijoukko purki turhautumisensa tilanteeseen alkamalla rähinöimään. Tilanne äityi sen verran levottomaksi, että peli keskeytettiin ja poliisijoukko marssi kentälle mellakkavarusteissaan. Taru katseli suoraa lähetystä pelistä kotona ja pian sen jälkeen kun poliisit olivat vilahdelleet ruudussa tuli puhelimeeni tekstiviestitse tiukka käsky tulla heti kotiin. Pian kotiinlähtö olikin edessä, sillä vaikka peliä vielä yritettiinkin pienen tauon jälkeen jatkaa, jouduttiin se miltei heti lopettamaan uudestaan ja pistämään pillit ja pallot pusseihin ja väki kotiin.

Kytät on poliiseja!!!