Viime viikko meni pitkälti kouluhommienn merkeissä. Syksyllä ei ole ollut hirveästi kouluhommia, vaan on voinut harrastella kaikkea muuta päivät pitkät, mutta nyt koulurasitteiden karu arki iski kasvoille. Viikko avattiin reippaasti heti maanantaina olleella unkarin tentillä. Tenttiin oli alettu valmistautumaan jo hyvissä ajoin, eli päivää aikaisemmin.
Maanantaina aamulla tenttiin luku voitti vielä koululle klo 8:15 alkaville aamun ensimmäiselle luennoille menemisen ja käytimme ajan viime hetken pänttäämiseen. Kello 10:15 oli sitten unkarin tentin vuoro ja se oli aika nopeasti ja kivuttomasti läpi huitaistu. Tarun tenttisuoritusta kyllä tosin kuulemma häiritsi kovasti se, että vieressä istuneet ranskalaiset levittelivät vastauksia toisilleen nähtäväksi niin leveästi, että Tarun keskittyminen meni melkein kokonaan kihisemiseen. Tentin jälkeen koulupäivä jatkui normaalisti ja illalla piti vielä jatkaa Technology as a social problem -kurssin esseen parissa.
Samat hommat jatkuivat oikeastaan koko arkiviikon ajan papereita ja harkkatöitä palautellessa ja saatuja arvosanoja keräillessä. Täällä nimittäin on vaihtareiden osalta käytössä semmoinen systeemi, että Erasmus-toimistolta piti käydä hakemassa kuponki mihin on listattu kaikki kurssit millä on ja sitten siihen paperiin pitää kerätä opettajilta arvosanat ja allekirjoitukset. Tämän jälkeen paperi pitää viedä takaisin Erasmus-toimistoon ja toimiston Iso-Gabriella näpyttelee tiedot tietokonejärjestelmään.
Kouluhommien puurtamisesta kertoo erityisesti se, että ennen perjantai-iltaa emme minään iltana koko viikolla tulleet kello 20 jälkeen kotiin, vaan olimme aina ennen iltakahdeksaa kämpillä väkertämässä. Tämä on jäänyt erityisesti mieleen sen takia, koska saimme kyseisellä viikolla käydä hakemassa talkkarilta sujuvalla unkarinkielellä käyttöömme uudet avaimet. Nämä uutuuttaan kiiltelevät avaimet käyvät asuinkerroksemme oveen, jota on alettu pitämään aina klo 20-06 lukossa. Turvallista!
Perjantaina lähdimme illalla hieman irroittelemaan itseämme arjen kurimuksesta. Muiden vaihtareiden mennessä Farewell Gala -illallisille erääseen buffettiravintolaan me suuntasimme kulkumme kohti Dürer Kert -baaria, jossa oli tarjolla autenttista unkarilaista punk rock -musiikkia. Mesta oli yllättävän iso ja komea paikka, mutta asiakaskunta vaikutti todella nuorelta. Ei vissiin ole ihan niin justiinsa mitkään sisäänpääsyikärajat näillä main. Meininki oli muutenkin yleisön osalta kuin suoraan yläasteen käytävältä. Oli kirkumista ja juoksentelua ynnä muuta mukavaa.
Tilat ja niiden myötä akustiikka olivat baarissa kyllä paljon paremmat kuin monessa muussa paikassa missä ollaan käyty elävää musiikkia kuuntelemassa. Akustiikkaan oli panostettu laittamalla katosta pidikkeiden varaan levyjä eri korkeuksille ja ne sitten vähentivät kaikua. Lisäksi soittotila oli muutenkin iso ja avara. Katseltiin illan kaksi pääesiintyjää The Grenma ja jo alkusyksyltä vanha tuttu Alvin és a mókusok ja lähdettiin jo ennen puolta yötä himaan pötköttämään. Musiikkielämysten lisäksi pääsylipun hinnalla sai myös CD-levyn, jolla on kaksi Alvinin musiikkivideota.
Lauantaina lötköttelimme ja pötköttelimme päivällä ja lounasteltiin vain kevyesti jotain pientä. Syynä tähän oli se, että illalla oli luvassa Tarun minulle lupaaman synttärilahjan täytäntöönpano. Syyskuun lopussa Taru lupasi tarjota jonkin vapaavalintaisen ruokaelämyksen ja valintani osui aiemmin syksyllä vierailemamme viinitilan järjestämään viini-illalliseen, joita on syksyn aikana järjestetty kolme ja nyt oli vuorossa vuoden viimeinen järjestettävä illallinen.
Etyekin viinialueella (noin 40min ajomatka Budapestista) sijaitsevalle HVP-viinitilalle oli järjestetty bussikuljetus. Kun saavuimme perille meitä oli vastassa tilan sommelier Tamas, joka jotenkin ihmeen kaupalla muisti minut ja Tarun sadonkerjuumatkalta. Kävimme ensin tekemässä pienen kävelykierroksen pullottamossa ja viinikellarissa maistellen samalla aperitiiveina kahta viiniä ja siirryimme sitten ravintolan puolelle aterioimaan.
Tämän illallisen teemana oli Ranska ja kaikki viinit olivat yllätys yllätys ranskalaisia. Bonuksena oli paikalla vielä korsikalainen juustomestari promotoimassa ulkomaalaisten herkkujuustojen tilauspalvelua ja tarjoamassa maistiaisia aterian jälkeen. Illallisella oli tarjolla viisi tarjottavien viinien mukaan suunniteltua ruokalajia. Viinit ja ruoat sopivatkin hyvin yhteen, paitsi kolmannen ruokalajin kohdalla punaviini oli mielestäni hieman liian mausteisen makuista verrattuna ruokaan. Viiniä tasapainottamassa oli tosin makeita, marinoituja aprikooseja, jotka kyllä taltuttivat viinin mutta maistuivat muuten minulle vähän liian makeilta, Taru kyllä tykkäsi.
Illallinen oli suht tuhti paketti ja mahat tulivat täyteen. Varsinkin kun eräällä paikalla olevalla henkilöllä oli synttärit ja hänelle oli tehty kakku, josta muutkin saivat halutessaan viipaleita (tottakai haluttiin) ja pisteenä ii:n päälle oli vielä juustomestarin valikoima erilaisia juustoja. Muuten taisteltiin kyllä urheasti miltei loppuun saakka, mutta juustolautasten äärellä jouduimme nöyrtymään ja jättämään pari nokaretta lautasillemme. Osasyynä tähän oli myös se, että viereisessä synttäripöydässä eräs nainen oksenti lattialle ja sen jälkeen juustojen voimakkaat tuoksut alkoivat tuntua nenässä oksulta ja viimeisetkin ruokahalun rippeet katosivat.
Juustomestari, Tamás ja iso kasa juustoja mistä valita! Noita sitten vaan osoiteltiin ja juustomies leikkeli annospaloja valintojen mukaisesti.
Lauantain ja sunnuntain välinen yö menikin sitten sängyssä pyöriessä ja vähintään tonnin painavaa mahaa voivotellessa. Sunnuntaina ei nälkä juurikaan päivällä yllättänyt ja pienen lounasnapostelun jälkeen alkoikin olla jo aika lähteä varhaiselle illalliselle vuokraisäntiemme luokse. Veimme heille tuliaisina Tarun leipomia korvapuusteja! Paikalla oli myös heidän englantilainen vävypoikansa ja ystäviään Irlannista ja Ranskasta.
Melkein heti pöytään istuttuamme alkoi jo vähän puhalluttaa edellispäivän ahtamisen jäljiltä. Alkuruokana oli leipää ja vuohenjuustolevitettä, jota seurasi lautaselliset tuhtia ribollita-keittoa. Pääruokana oli jotain perinteistä unkarilaista talviruokaa, joka sekin oli suhteellisen raskasta kamaa. Tämä uunissa vuoassa tehty ruoka sisälsi viipaloitua perunaa, viipaloitua kananmunaa, makkaraviipaleita ja reilun juustokuorrutuksen. Itse jouduin nöyrtymään talon isännän mättämän miehen annoksen loppumetreillä, mutta Taru taisteli loppuun saakka ja selätti (varmasti paljon pienemmän) annoksensa kunnialla. Jälkkärinä oli vielä päälle korillinen hedelmiä ja jotain kääretortun tyyppistä baaggelssia. Kolmen tunnin syömisen ja seurustelun jälkeen karkasimme kotiin lepäämään ja taas kerran voivottelemaan täpötäysiä massukoitamme.
Mahojen täyttöasteesta kertoi se, että kun saimme vuokraisänniltä lainaksi vaa'an matkatavaroiden punnitsemista varten ja otimme kotiin palattuamme lukemat ja toiset lukemat seuraavana päivänä ennen lounasta, oli eroa painoissa minulla kaksi kiloa ja Tarulla 1,5 kiloa.:D
Lauantain ja sunnuntain välinen yö menikin sitten sängyssä pyöriessä ja vähintään tonnin painavaa mahaa voivotellessa. Sunnuntaina ei nälkä juurikaan päivällä yllättänyt ja pienen lounasnapostelun jälkeen alkoikin olla jo aika lähteä varhaiselle illalliselle vuokraisäntiemme luokse. Veimme heille tuliaisina Tarun leipomia korvapuusteja! Paikalla oli myös heidän englantilainen vävypoikansa ja ystäviään Irlannista ja Ranskasta.
Melkein heti pöytään istuttuamme alkoi jo vähän puhalluttaa edellispäivän ahtamisen jäljiltä. Alkuruokana oli leipää ja vuohenjuustolevitettä, jota seurasi lautaselliset tuhtia ribollita-keittoa. Pääruokana oli jotain perinteistä unkarilaista talviruokaa, joka sekin oli suhteellisen raskasta kamaa. Tämä uunissa vuoassa tehty ruoka sisälsi viipaloitua perunaa, viipaloitua kananmunaa, makkaraviipaleita ja reilun juustokuorrutuksen. Itse jouduin nöyrtymään talon isännän mättämän miehen annoksen loppumetreillä, mutta Taru taisteli loppuun saakka ja selätti (varmasti paljon pienemmän) annoksensa kunnialla. Jälkkärinä oli vielä päälle korillinen hedelmiä ja jotain kääretortun tyyppistä baaggelssia. Kolmen tunnin syömisen ja seurustelun jälkeen karkasimme kotiin lepäämään ja taas kerran voivottelemaan täpötäysiä massukoitamme.
Mahojen täyttöasteesta kertoi se, että kun saimme vuokraisänniltä lainaksi vaa'an matkatavaroiden punnitsemista varten ja otimme kotiin palattuamme lukemat ja toiset lukemat seuraavana päivänä ennen lounasta, oli eroa painoissa minulla kaksi kiloa ja Tarulla 1,5 kiloa.:D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti