Wienistä paluun jälkeen käytiin pienellä porukalla pitkästä aikaa Budapestin yöelämässä ja törmättiinpä siellä erääseen suomalaiseen pariskuntaan, joiden kanssa tuli rupateltua jonkin aikaa. Heistä tyttö oli töissä täällä ja tiesi kertoa joitain juttuja joita me emme tienneet, me taas osasimme valottaa heitä paikallisesta opiskelijaelämästä. Oli ihan mukavaa vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia uusien tyyppien kanssa. Tyttö myös kertoi, että hän oli saanut kutsun Suomen suurlähetystön itsenäisyyspäivän juhliin, mutta meille sellaisia kutsuja ei ollut kuulunut. Kun kuulimme, että muillekaan meidän tutuille ei ollut tullut kutsuja, päättelimme, että opiskelijoita ei oltu kyseisiin kekkereihin kutsuttu laisinkaan. Mälsää… :(
Seuraavalla viikolla otimme itseämme niskasta kiinni ja aloitimme esseiden kirjoittamisen tiettyjä kursseja varten. Minulla oli edessä 5 sivun essee Unkarin kulttuurikurssille ja 15 sivun essee kurssille ”Technology as a social problem”. Jarilla oli näiden lisäksi 5 sivun essee Unkarin kirjallisuuskurssille. Meidän molempien pitää myös suorittaa muutamat kirjalliset kokeet ja minulla on yksi ryhmässä tehtävä harjoitustyö palautettavana.
Kyseisellä viikolla tuli myös taas käväistyä lääkärissä korvakivun takia ja tällä kertaa säryn syy taisi selvitä lopullisesti. Brittilääkäri selitteli oikein kuvien kanssa, että minulla on kertynyt välikorvaan liikaa ilmaa ja jotain nestettä. Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että nenän ja korvan välinen putki on jotenkin tukossa ja ilma ei pääse korvasta pois. Hoidoksi lääkäri määräsi nenäsuihketta ja mahdollisia särkylääkkeitä, sekä lisäksi päivittäin tulee nauttia vähintään 1,5 litraa nestettä ja mahdollisesti vielä hengitellä vesihöyryä. Nämä jälkimmäiset sen takia, että lääkäri epäili, että nenän ja korvan välinen tukkoisuus voisi johtua nenän tukkoisuudesta ja limakalvojen kuivuudesta. Nämä keinot ovat auttaneet jonkun verran, sillä korvaa ei ole enää särkenyt, mutta ei se vielä ihan normaalikaan ole…
Viikon aikana huomasimme Funzine-lehdessä pari mielenkiintoista mainosta, joista toisessa mainostettiin Yann Tiersenin konserttia ja toisessa Latte Art -kurssia. Yann Tiersen ei meille paljoa sanonut, mutta pienen googlettelun jälkeen selvisi, että hän on säveltänyt ja esittänyt musiikit mm. Amélie-elokuvaan. Lippuja konserttiin lähdettiin metsästämään perjantaina lipputoimistolta ja liput saatiin helposti, vaikka konsertti oli jo seuraavana päivänä. Samalla reissulla käytiin myös katsastamassa Budapestin joulumarkkinat, mutta jotenkin ne tuntuivat melko keinotekoisilta Wienin joulumarkkinoiden jälkeen. Budapestin markkinoilla myytiin tosi paljon turistikrääsää ja matkamuistoja, kun taas Wienin markkinoilla panostettiin enemmän paikallisten viihdyttämiseen ja joulutavaroiden myyntiin. Meidän kulttuurinopettaja kertoi, että Unkarissa joulumarkkinat eivät ole perinne, vaan niitä on pikkuhiljaa yritetty tuoda tänne turistien takia. Jos siis kunnon joulumarkkinat kiinnostavat, kannattaa ehdottomasti mennä Wieniin!
Perjantaina illalla Jarilla oli edessä myös sählymatsi Unkari vastaan Suomi. Peli pelattiin poikien kesken jossain Budan puolella olevassa urheiluhallissa. Suomen pojat lähtivät hieman altavastaajina peliin, sillä urheilua ei täällä juurikaan ole tullut harrastettua ja lisäksi suomalaisia oli vain 6 kun taas unkarilaisia oli 10. Tiukan kamppailun jälkeen Suomi kuitenkin selvisi tästä maaottelusta voittajana tuloksella 11-14.
Lauantaina oli sitten konserttipäivä. Lippuihin ja nettiin oli merkitty konsertin alkamisajaksi klo 20, mutta epäilimme konsertin alkavan vasta vähän myöhemmin. Kun puoli yhdeksän aikaan saavuimme paikalle, oli ovella ilmoitettu illan aikataulu: Yann Tiersen soittaisi vasta klo 22. Niinpä siis kiertelimme Gödör-klubilla ja törmäsimme moniin tuttuihin. Tiersen soitti varsin vakuuttavasti ja soittimiakin vaihdeltiin vähän väliä. Vaikka en sieltä väkijoukosta niin hirveästi nähnyt, niin tunnelma keikalla oli hieno. Tiersen ei kuitenkaan soittanut yhtään Amélie-elokuvan tyylistä musiikkia, vaan tällä kertaa ohjelmistossa oli rokimpaa tavaraa ja soittimina käytettiin aika paljon sähkökitaraa ja viulua.
Sunnuntaina oli vuorossa Latte Art -kurssi. Kurssi voi kuulostaa aika hifistelyltä, mutta ainakin siellä oli tosi hauskaa ja tuollainen kurssi tuskin tulee ihan heti lappeessa eteen. Kurssi pidettiin Alibi-kahvilassa ja aivan ensimmäiseksi kahvilan omistaja kertoi meille hieman erilaisista kahvilaaduista ja kahvin valmistuksesta. Aika monimutkaiselta kuulosti… Samalla kun omistaja kertoili meille juttuja, saimme maistaa kahta erilaista espressoa ja yhtä cappuccinoa. Vaikka en kahvista pidäkään, join silti omistajan kehumaa espressoa ja se oli yllättävän hyvää. Toinen espresso ei sitten ollutkaan niin hyvää, joten Jari joutui juomaan sen loppuun. :)
Esitelmien jälkeen pääsimme viimein tositoimiin piirtelemään kahvin päälle hienoja kuvia. Ensimmäisenä meille opetettiin siirapeilla piirtely, joka olikin yllättävän helppoa. Piirreltiin vain yksinkertaisia kuvioita siirapilla maitovaahdon päälle ja vedeltiin pitkällä hammastikulla viivoja eri suuntiin. Aluksi luulin, että piirtelyssä on kova kiire, mutta kuvaa sai hioa vaikka kuinka pitkään ja silti siirappi liikkui suht hyvin. Toinen tekniikka olikin sitten huomattavasti vaikeampi, siinä nimittäin tehtiin kuvio kahvin päälle pelkällä vaahdolla. Vaahtoa piti kaataa tietyllä tavalla, jolloin osa vaahdosta sekoittui kahvin kanssa ja muuttui ruskeaksi, kun taas osa vaahdosta jäi valkoiseksi ja muodosti ruskean vaahdon sekaan valkoisen kuvan. Tämä tekniikka tuotti kaikille aika paljon vaikeuksia ja sitä jouduttiin hiomaan moneen otteeseen, eikä siltikään onnistunut. :)
hienoja cappuccinoja!
VastaaPoista