tiistai 10. marraskuuta 2009

Jarin vanhempien vierailu


Meikäläisen porukat saapuivat muutaman päivän vierailulle Budapestiin sunnuntai-iltana (18.10.). Vierailun ohjelmaksi oli jo ennakkoon suunniteltu normaalit turistijutut, eli tärkeimpien nähtävyyksien ihmettelyä ja ravintoloissa syömistä. Nähtävyyskierros aloitettiin samantien sunnuntai-iltana Tonavan siltojen sivuprofiilien ja valaistusten katsastamisella. Sillat on aina pimeän aikaan valaistu näyttävästi ja sama koskee myös monia muita Budapestin hienoja rakennuksia ja monumentteja. Tästä täydet pisteet unkarilaisille!

Maanantaina käväistiin Tarun kanssa koulussa ja vanhemmat kävivät sillä välin seikkailemassa kaupungilla. Iltapäivällä oli vuorossa käynti Budan linnavuorella ja kuninkaanlinnan alueella. Matkan suurin hämmästelyn kohde oli linnavuorella sijaitseva kalastajalinnake, joka paljastui myös UNESCOn maailmanperintökohteeksi. Kalastajalinnakkeella oli kesällä ollut pääsymaksu, mutta nyt syksyllä, virallisen turistikauden jo loputtua ihmisiltä ei enää jaksettu kyniä rahoja, vaan linnakkeen muurille pääsi kiipeämään ihan ilmaiseksi. Oli aika jännää, että muurin päällä sai majailla kaikenlaista taiteilijaa ja Budapest-opaskirjojen myyjää tarjoamassa tuotteitaan. Monessa muussa maassa moiset kaupustelijat olisi varmasti häädetty alas jonnekin nähtävyydet viereen hieromaan kauppoja.

Sumuisia maisemoita kaupunkiin kalastajalinnakkeen yläkerrasta käsin

Maisemaa ja kaksi turistia kalastajalinnakkeen alakerrassa

Kalastajalinnakkeen lisäksi linnavuorella ihasteltiin myös maisemia kaupunkiin ja parlamenttitalolle. Kuninkaanlinnan alueella söimme myös jotain paikallista herkkua, jonka nimeä emme ole vielä oppineet. Kyseessä on jonkin sortin pannukakkukierrerinkula, joka valmistetaan päällystämällä puinen noin pesäpallomailan paksuinen, ~40cm pitkä kepukka taikinalla ja sitten paistamalla sitä tulen päällä varrasmaisesti telineessä pyöritellen. Lopputuloksena on ohut paistettu taikinakerroskiekura, jonka saa halutessaan sokeriin, kaneliin tai muihin mausteisiin dipattuna. (Oli muutes paljon parempaa kuin mitä ostettiin Tarun kanssa myöhemmin yhdestä puodista Vaci utcalla. Linnalla oli tuoretta ja lämmintä tavaraa, mutta Vaci utcalla myytiin valmiiksi pakattuja ja pöydällä seisseitä kylmiä tötteröitä.)

Turistikierroksen päätteeksi kävimme vielä tempaisemassa O Cara Mia -ravintelissa ”Tourist menu”:t naamariin. Ollaan Tarun kanssa jo useampi kuukausi naureskeltu ravintolan edessä olevalle kyseistä ateriakokonaisuutta mainostavalle kyltille että tourist menun on pakko olla hirveä huijaus ja tämä paikka kierretään kyllä kaukaa. Noh, tällä kertaa kuitenkin sorruimme lankeamaan tähän syöttiin ja menimme sisään tilaamaan menut. Alkuruokana ollut gulassisoppa oli hyvää, mutta pääruoka-annos sai aikaan itkeäkö vaiko nauraa -reaktion. Tarjolla oli ollut kaksi vaihtoehtoa, joista vanhempani valitsivat possupihvin ranskalaisilla ja minä ja Taru kanan pastalla. Näistä pihvi osoittautui selkeästi paremmaksi vaihtoehdoksi, vaikkei perus grilli-kassleria muistuttava mötkäle ranskalaispedillä juuri riemunkiljahduksia aiheuttanutkaan.

Minun ja Tarun kana-annoksissa oli ehkä hauskinta se, että molemmat olivat tilanneet samanlaiset annokset ja tuloksena oli Tarulla jonkinlainen kanan rintaa muistuttava luinen köntsä ja minulla taas ihan rehellinen kanankoipi. Nämä komeudet makasivat surullisen näköisen, vetisellä kastikkeella päällystetyn pennepastasatsin vieressä. Jälkkärinä ollut kermavaahtohässäkkäkään ei ateriaa pelastanut, vaikka ihan hyvää olikin. Mitä tästä opimme? Vältä aina ”tourist menuja” ja muita turisteille tarkoitettuja ”huokeita erikoistarjouksia” ja mene mieluummin jonnekkin muualle, jossa ei moisia tarjouksia mainosteta, niin hinta/laatu -suhde on varmasti parempi.

Tiistai- ja keskiviikkopäivä menivätkin sitten hieman eri tavalla kuin oltiin suunniteltu. Pienoisten sairastapausten vuoksi nämä päivät kuluivat lääkärijutuissa ja taksilla hotellin ja klinikan väliä suhaillessa. Kyseiset taksimatkat olivat meikäläisellekin ensimmäiset laatuaan Budapestissa. Taksi oli yllättävän halpa, helppo ja nopea kulkupeli tämmöisessäkin suurkaupungissa. Toivottavasti ei vaan laiskuus pääsisi nyt yllättämään, kun taksiajelun makuun on nyt päässyt. Lääkärin palveluistakin jäi kaikille hyvä kuva: palvelua sai oletuksena englanniksi ja meillä kävi vielä sen verran hyvä säkä, että lääkärikeskuksessa oli töissä suomalainen hoitaja, joten saimme palvelua suomeksi. FirstMed Centerillä on myös kaiken muun hyvän lisäksi suoralaskutussopimus usean suomalaisen vakuutusyhtiön kanssa, joten raha-asioiden kanssa ei tarvitse niin pelailla. Meidän kokemuksiemme perusteella sopimus toimi ainakin If:n ja Eurooppalaisen myöntämien matkavakuutusten kanssa.

Keskiviikko-iltana päästiin seikkailuista suunnilleen toipuneina viimeisen matkapäivän jäähyväisillalliselle meidän alakerran ravinteliin. Mainittakoon vielä sellainen poikkeuksellinen tilanne, että koko porukasta Taru oli ainoa, joka jaksoi syödä annoksensa loppuun saakka, kaikilla muilla jäi jotain nokareita lautaselle.

Lähdön hetki takaisin Kotisuomeen koitti porukoilla aikaisin torstaiaamuna. Kotiinviemisiksi Unkarista porukoiden matkaan lähti pari pulloa viiniä, joista toinen oli maailmankuulua Tokajin viinialueella tuotettua, herkullista Aszu-jälkiruokaviiniä.

1 kommentti:

  1. Se oli ihana matka! Kiitos isännälle ja emännälle kaikista järjestelyistä ja huolenpidosta! Olitte nähneet niin paljon vaivaa meitä viihdyttääksemme! Makumuistot jäivät herkullisina mieleen ja muut muistot niin mukavina. Tokaijit varmaan korkataan nyt viikonloppuna kun pidetään Jarin nimipäiviä ja mummojen synttäreitä. Muistelemme samalla teitä ja kilistämme onneksenne!

    If:n kanssa sujui tosi hyvin, ei ole tullut mitään kyselyjä tai laskuja ja klinikalta lähettettiin vielä huolehtiva sähköpostiohje ja hyvän vonnin toivotukset ihan suomenkielellä.

    Siellä on varmaan kivaa joulutunnelmaa! Mekin pääsemme siihen varmasti mukaan Budapestin Kauppahallista ostetun joululiinan joulukellojen kautta

    VastaaPoista