Sunnuntaina 18.10. kävimme Jarin kanssa tutustumassa Unkarin viinikulttuuriin vähän syvällisemmin. Olimme jo edellisviikolla varanneet matkan Haraszthyn viinitilalle Etyekiin, noin 45 minuutin matkan päähän Budapestista. Lähtö reissulle oli eräältä aukiolta noin kolmen kilometrin päässä asunnoltamme ja lähdimmekin hyvissä ajoin kävelemään kohti metroasemaa. Metroasemalla odottelimme metroa toiveikkaina, sillä laskuri näytti seuraavan metron saapuvan minuutin kuluttua. 10 minuutin kuluttua metro ei ollut vieläkään saapunut (laskurissa oli edelleen sama aika jäljellä) ja aloimme jo vaipua epätoivoon. Niinpä päätimme siirtyä suunnitelmaan B, eli jatkaa raitiovaunulla hieman pidemmälle ja mennä aukiolle toisella metrolla. Juuri, kun olimme liukuportaissa matkalla ylös metrotunnelista, kuulimme miten metro kalisteli asemalle. Yritimme jopa juosta liukuportaita alaspäin, mutta metrotunnelin liukuportaat menivät sen verran kovaa vauhtia ylöspäin, että alaspäin juostessa pysyi lähinnä paikallaan. Päästyämme raitiovaunupysäkille soitimme matkanjohtajalle, että myöhästymme vähäsen ja hän lupasi odottaa meitä. Loppujen lopuksi myöhästyimme lähdöstä vain 10 minuuttia, mutta tietysti juuri sillä kerralla, kun me olimme myöhässä, olivat kaikki muut ajoissa… Onneksi kukaan ei kauheasti pahastunut myöhästymisestämme. :)
Viinitilalle päästyämme purkauduimme pikkubussista ulos ja siirryimme aulaan kuulemaan tervetuliaispuheen sekä nauttimaan tervetuliaisjuomia. Juomina tarjottiin pálinkaa ja lämmintä valkoista viiniä, jota oli maustettu hieman makeammaksi ja jouluisemmaksi kuin normaali valkoviini. Kun tervetuliaisjuomat santsikierroksineen oli nautittu, oli aika siirtyä tositoimiin viinirypälepellolle. Jokaiselle jaettiin omat viinirypäleenkeruusakset ja saksien kanssa poimittiin hienoja terttuja viinirypälepuista. Jotkut ryhmästä taisivat olla aikamoisia viinieksperttejä, sillä he osasivat heti sanoa rypäleen lajin maistettuaan rypälettä. Itse en kauheasti havainnut makueroja, mutta ihan kiva rypäleitä oli mussutella samalla kun niitä keräili isoihin laatikoihin.
Kun rypäleitä oli kerätty tarpeeksi, kaadettiin laatikoiden sisältämät rypäleet yhteen isoon saaviin ja aloitettiin rypäleiden tallominen. Kovin moni ei ollut halukas tallomaan rypäleitä, mutta kaikki innokkaimmat saivat kyllä oman vuoronsa ja samalla kun yksi henkilö talloi rypäleitä, saivat muut ottaa lisää pálinkaa ja lämmintä viiniä. Kun rypäleistä oli irronnut riittävästi mehua, kaadettiin muhju eräänlaiseen siivilään ja mehu valutettiin ämpäriin. Osa viinitilan työntekijöistä jäi jatkamaan mehun siivilöintiä samalla kun me muut menimme tutkailemaan viinin nykyaikaista valmistusta. Nykyään viiniä ei siis valmisteta ihan samalla tavalla kuin millä me sitä teimme, vaan touhu on melko automatisoitua. Viiniä ei myöskään enää tarvitse käyttää kellarissa puutynnyrissä, vaan joillekin rypälelaaduille käy myös teräksinen säiliö, jota voidaan säilyttää pihalla. Säiliöissä voidaan pitää yllä samaa lämpötilaa vaikka aurinko kuinka porottaisi, sillä säiliöiden ulkoreunoissa on vesijäähdytys.
Jari talloo rypäleitä
Viininvalmistusprosessin selvittämisen jälkeen menimme sisätiloihin ja aloitimme viininmaistelun. Samalla kun viinejä maisteltiin, kävimme katsastamassa viinitilan viinikellarin ja pullotushuoneen. Saimme myös käydä päätalon näköalatornissa, josta näki jopa Budapestin rajalle saakka. Tämän jälkeen oli vuorossa pientä purtavaa viinitilan ravintolassa ja samalla saimme maistaa paria viiniä lisää. Yhteensä kierroksen aikana maisteltiin viittä erilaista viiniä, joista 4 oli valkoviiniä ja 1 roseeviiniä. Syömisseurana meillä oli kanadalainen pariskunta, joka oli muuttanut Budapestiin miehen työn perässä ja lisäksi pöydässämme istui Taiwanin suurlähettiläs. Puheenaiheet vaihtelivat laidasta laitaan ja ihan mukavaa oli kuulla myös vähän vanhempien ulkomaalaisten kokemuksia Budapestista ja Unkarista.
Ruokahetken jälkeen poistuimme ravintolasta maksamaan reissumme ja samalla saimme ostaa viinitilan tuotteita. Saimme kaikki myös pullolliset itsepoimimistamme ja -tallomistamme rypäleistä tehtyä mehua, eli mustia. Kierroksen vetäjä kehotti avaamaan pullot samana iltana, jotta pulloihin ei kerry painetta, mutta samalla hän myös varoitti, että mustia ei kannata juoda kovin paljoa kerralla, jotta vatsa ei mene sekaisin. Kun kaikki olivat saaneet mustinsa ja viininsä, pakkauduimme pikkubussiin ja matkasimme takaisin Budapestiin, jonne myös Jarin vanhemmat olivat juuri saapuneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti