Sunnuntaina aamulla siirryimme junalla Innsbruckista Salzburgiin. Salzburgin päässä hotellin etsintä oli hieman keskimääräistä työläämpää, sillä ensin vaelsimme hieman liian kalliiden hotellien alueelle, jossa oli kolmen ja neljän tähden hotelleita, joissa yöstä pyydettiin noin sataa euroa. Pienen harhailemisen jälkeen menimme matkan varrelle osuneeseen nettikahvilaan googlailemaan parempia majoitusvaihtoehtoja, joita löytyikin pari kappaletta ja tietysti toisella puolella kaupunkia. Seuraavaksi oli vuorossa pitkä ja kuuma kävely hotellille rinkat selässä summittaisten muistivihkoon kirjattujen ohjeiden mukaan. Onneksi paikassa, jota koitimme ensin, oli tilaa yhdeksi yöksi hieman halvemmassa huoneessa, mutta seuraavaksi yöksi olisikin vain hieman kalliimpia huoneita tarjolla. Otimme yhden yön ja ajattelimme selvitellä erilaisia jatkovaihtoehtoja tuonnempana.
Olimme tässä vaiheessa jo nälkäisiä, joten kysyimme respasta vinkkejä ruokailuun. Sunnuntaisin oli valitettavasti todella vähän paikkoja auki ja kioskitkin tuntuivat olevan kiinni. Respasta saamiemme vinkkien avulla löysimme kuitenkin auki olevan pizzakebab-mestan ja saimme mahamme täyteen tuttua ja turvallista turkkilaista pitsaa (ainakin yhdellä [toivottavasti] käsikarvalla höystettynä). Mahat täynnä suuntasimme kyberavaruuteen erääseen nettikahvilaan ja selvittelimme vähän mitä Salzburgissa voisi tehdä ja kuinka pääsisimme seuraavana päivänä vierailulle Kotkanpesään. Tällä aikaa ulkona alkoi sataa, eikä sade tuntunut lakkaavan, täytyi meidän lähteä sateessa kohti hotellia. Matkalla pysähdyimme erääseen panimoravintolaan maistamaan lasilliset panimon omaa ja sangen herkullista olutta. Lasien tyhjettyä matkamme jatkui sateessa. Pötköttelimme hotellilla loppuillan ja odottelimme huomista toivoen parempia säitä.
Pitsa tutuilla lisätäytteillä :)Maanantaiaamuna jouduimme vähän kikkailemaan majoituksen kanssa, sillä samaa huonetyyppiä kuin missä olimme viettäneet edellisen yön ei ollut tarjolla toiseksi yöksi. Meidän oli vaihdettava hieman kalliimpaan huonetyyppiin, joita ei kuitenkaan ollut vielä aamulla vapaana, vaan yksi huone vapautuisi check-outin jälkeen. Siihen aikaan meidän piti kuitenkin suunnitelmiemme mukaan olla jo matkalla kohti Berchtesgadenia ja Kotkanpesää. Saimme järjesteltyä hommat niin, että pakkaisimme romppeemme kasaan jo heti aamusta ja hotellin henkilökunta siirtäisi päivällä tavaramme uuteen huoneeseen, jonka avaimen saisimme palattuamme.
Kotkanpesän reissumme alkoi junamatkalla Salzburgista Berchtesgadeniin ja jatkui siellä sitten paikallisbussikyydillä Obersalzbergin kylän alueelle. Seuraavaksi ostimme pääsyliput ja siirryimme turistibussikuljetuksella vuoren harjalle, jossa Adolf Hitlerin entinen, natsipuolueelta syntymäpäivälahjaksi saamansa teehuone sijaitsi. Bussireitti vuoren harjalle oli kuulutusten mukaan yksi Euroopan kauneimmista vuoristoteistä, mutta jo pienen nousun jälkeen ulkona oli niin sumuista, että maisemia ei juurikaan näkynyt. Tässä vaiheessa alkoi vähän masentaa, sillä ylhäälle päin mentäessä näkyvyys vain heikkeni hetki hetkeltä. Ylhäällä näkyvyys oli about 15 metriä, joten maisemien ihailun sijasta meidän täytyi tyytyä vain nauttimaan rakennuksesta itsestään. Bussin pysähtymispaikalta mentiin vuoren sisälle päälle sata metriä pitkään tunneliin, jonka päässä olevasta huoneesta nousi kiiltävällä messingillä vuorattu yli sata metriä ylöspäin. Ylhäällä tultiin suoraan varsinaisen rakennuksen sisälle, jonka ruokasalissa toimii nykyään ravintola. Käytiin ensin ulkona ihmettelemässä hernerokkasumua ja palattiin sitten takaisin sisälle katselemaan vanhoja valokuvia ja juomaan ravintolaan pienet lämmittävät juomat ennen kuin lähdimme takaisin alas.
Kotkanpesä eli Kehlsteinhaus (ei siis toi pieni tönö tossa oikeella, vaan se isompi siellä vähän enemmän vasemmalla!)Palattuamme takaisin alhaalle, olimme suhteellisen nälkäisiä syötyämme vain pelkän hotellin aamiaisen koko päivänä. Käytiin syömässä paikallisessa ravintelissa ja lähdettiin sitten takaisin kohti Salzburgia samoja jälkiä kuin mitä olimme tulleetkin. Illalla tyydyimme vain lepäilemään hotellilla ja käymään nostamassa vähän lisää käteistä pankkiautomaatista. Jostain syystä pankkiautomaatti tunnisti Tarun Visa-kortista vain luottopuolen, eikä viitsitty alkaa kikkailemaan luoton kanssa vaan päätettiin selvitä seuraavaan pankkiautomaattiin saakka Jarin Visa Electronilla nostamilla rahoilla.
Seuraavana aamupäivänä lähdimme junalla Ljubljanaan, jonne saavuttuamme marssimme oikopäätä hostelli Celicaan, jonka pitäisi olla Lonely Planetin mukaan maailman paras hostelli. Celicassa ei (ei niin yllättäen) ollut yhtään vapaata sänkyä, mutta vastaanottovirkailija soitti toiseen hostelliin varmistaen, että siellä on tilaa ja neuvoi meidät sinne. Hostelli Taborissa Hostellissa saimme reissumme halvimman majoituksen, 18e/naama/yö kahden hengen huoneessa.
Hostellilla kääntymisen jälkeen mentiin kaupungille etsimään ruokaa. McLounaan jälkeen löydettiin sattumalta pankkiautomaatti, josta Taru yritti nostaa rahaa, mutta tapahtumaa ei voitu jostain syystä suorittaa. Heräsi huoli siitä, ovatko mustalaiset tyhjentäneet tilit tai sabotoineet automaatin. Asiaa murehdittiin tuopin ääressä ja päätettiin sitten hakea hostellilta tietokone ja mennä hostellin vastaanoton neuvojen mukaan ravinteliin, jossa olisi langaton netti ja saataisiin selvyys tilitapahtumista nettipankin kautta. Tililtä ei ollut kadonnut ylimääräisiä rahoja ja jo seuraavasta pankkiautomaatistakin saatiin suoritettua onnistunut nosto. Liekö olisi ekasta automaatista ollut rahat vähissä. Ravintelista, jossa oltiin, oli erittäin näyttävät näkymät kaupungin ylle, sillä paikka sijaitsi kuudennessa kerroksessa ja siellä oli näköalaterassi, josta avautui näkymä kaupungin keskustaan ja ympärillä sijaitseville vuorille. Ravintolaan meno oli myös elämys, sillä sinne noustiin ylös kadulla olevalla lasiseinin varustetulla hissillä! Lasillisten jälkeen käppäiltiin vielä hetki vanhassa kaupungissa ja löydettiin sattumalta tie ylös linnavuorelle, jossa Ljubljanan vanha linna sijaitsee, mutta jätettiin ylös kipuaminen toiseen kertaan. Takaisin hostellille palasimme ylittäen pelottavan lohikäärmesillan. Onneksi pedot eivät tuntuneet huomanneen meitä, vaan saimme kulkea rauhassa. Myöhemmin illalla kävimme vielä kaupungilla nauttimassa iltajuomia ja söimme samalla reissulla romanttisesti rullakebabin puoliksi joen rannassa.
”Jari, varo vaaraa! Takanasi on hirmuinen lohikäärme!” kuului huuto lähistöltä.Tokana päivänä käytiin ensin hostellin aamiaisella koulun ruokasalilta vaikuttavassa mestassa ja lähdettiin sitten selvittämään junayhteyksiä kotiin Budapestiin. Kun junayhteydet oli saatu selvitettyä (yöjuna 2:00 tai aamujuna 8:40) suunnistettiin kohti tivoli-puistoa hevosburgereiden kiilto silmissä. Puistossa nimittäin ennakkotietojemme mukaan toimisi pikaruokakioski Hot Horse, jonka kaikki lihatuotteet olisi valmistettu hevosen lihasta. Puisto olikin meille oikea napakymppi, sillä siellä oli Hot Horsen lisäksi 18-reikäinen minigolf-rata, jolla oli tietysti pakko käydä pelaamassa yksi kierros ennen kuin mentäisiin herkuttelemaan hepalla.
”Jes, melkeen ekalla lyönnillä sisään!”Aiemmin olimme pistäneet merkille, että Sloveniassa kaikista ostoksista saa kuitin ihan pyytämättäkin (liekö ollut jokin veroihin liittyvä juttu). Olimme vitsailleet asiasta, että jos ei malttaisi odottaa tiskillä kuitin tulostumista, niin lähtisivätköhän myyjät perään. Minigolf-radalla kävi juuri näin: maksoimme mailoista vuokraa 2,5e/maila, saimme mailat, pallot yms. krumeluurit kouraamme ja lähdimme pelaamaan. Juuri kun olimme aloittelemassa ensimmäistä reikää, kahvilan myyjä käveli tiskiltään varta vasten luoksemme kuitti ojossa, ojensi sen meille ja meni takaisin sisään kahvilaan.
Kierroksen jälkeen menimme Hot Horse –grillikiskalle ostamaan yhden Horse Burgerin, koska Taru ei ollut vielä hirveän nälkäinen ja muutenkin heppaburger taisi vähän arveluttaa… Burgeri oli kuitenkin tosi hyvä ja iso! Heppa ei maistunut hirveän erilaiselta verrattuna normaaliin hampparilehmään, mutta kaikki lisätäytteet sun muut tekivät burgerista megahyvän! Burgerin jälkeen käppäiltiin takaisin hostellille ja bongattiin matkalla elokuvateatteri, jonka edessä oli mainoksia kesän hittileffoista. Päätettiin selvittää mahdollisuuksia käydä katsomassa joku leffa, sillä matkaoppaiden mukaan Sloveniassa ei dubata elokuvia niin kuin monissa muissa maissa tehdään. Hostellilla tarkistettiin elokuvien näytösaikoja yleisönettipäätteeltä ja neuvoteltiin itsellemme aiemmin varattujen kahden yön lisäksi vielä kolmas yö hostellissa niin, että lähtisimme sieltä vasta perjantaiaamuna kohti Budapestia.
Pienen hostellilla huilailun jälkeen käytiin ostoksilla lähimarketissa ja sen jälkeen mentiin kokkailemaan hostellin yleiseen keittiöön Saksasta saakka mukana kannettua spagettia. Toiveenamme oli, että pari jotain muutakin reppumatkaajaa olisi ollut samaan aikaan ruoanlaittohommissa, mutta kohtalon arpa jakoi meille kokkailu- ja ruokailuseuraksi vain ranskankielisen perheen salaatteineen.
Ruoan jälkeen odottelimme hostellilla vielä hetken, lähdimme sitten kohti leffateatteria katsomaan uusinta Harry Potteria. Paikalle päästyämme ja oveen laitettuja lappuja tarkemmin katsoessa huomasimme, että leffateatteri oli kiinni kesän ajan ja leffat näytettäisiin saman firman toisessa toimipisteessä. Tästä ei lannistuttu, vaan mentiin kadun toisella puolella olevaan baariin happy hourille, jota mainostettiin ravintolan ulkopuolella isolla kyltillä ”Buy 1 drink, get 1 free!”. Tilattiin sitten Rossini-nimiset drinksut ja höräistiin ne naamaan. Kun tuli laskun maksamisen aika, meille selvisikin karu ja kiero totuus: sisällä ravintolassa (me oltiin siis terassilla koko ajan) olisi ollut pieni lista, jossa on lueteltu mitkä juomat kuuluvat ko. tarjoukseen ja meidän juomamme eivät tietenkään siihen kuuluneet. Nyt jo silminnähden masentuneina maksoimme laskun mukisten ja siirryimme kohti seuraavia seikkailuita.
Teimme nopean ratkaisun ja päätimme nyt kiivetä linnavuorelle katselemaan vanhaa linnaa, kerran mistään muusta ei tuntunut tulevan mitään. Mäki linnalle oli jyrkkä, mutta käveltävissä. Paikoitellen ihan näyttävältä kävelytieltä päästiin lopulta ylös linnalle ja linnapihalle. Kellotornin huipulle pääsemiseksi olisi tarvinut maksaa, joten tyydyimme vain muurin harjalla käppäilyyn ja maisemien ihailuun. Linnan pihalla olisi alkanut myös myöhemmin illalla maksullinen elokuvanäytös taivasalla niin, että valkokangas oli ripustettu linnan muuria vasten. Varmaan ihan näyttävä miljöö leffan katseluun. Tänä iltana olisi näytetty The Wrestler, joka ei kyllä ole ihan sellainen leffa, jota voisi kuvitella tuommoisessa erikoismiljöössä näytettävän, ennemmin vaikka jotain vanhoja klassikkoja tai muita taide-elokuvia. Tultiin linnalta alas hieman eri polkuja, kuin mitä olimme nousseet ja käveltiin joen rantakatuja pitkin eräälle terassille ja sen jälkeen vielä kebabin kautta himaan pötköttämään.
Torstaipäivälle ei ollut suunniteltu etukäteen mitenkään erityisen paljon tekemistä haaveissa siintävän Harry Potterin lisäksi. Aamupäivällä pötköttelimme ja suihkuttelimme hostellilla ihan rauhassa ja lähdimme sitten vanhaan kaupunkiin katsastamaan paikallista torielämää ja kauppahallin. Torilla myytiin kaikenlaista vaatteista salaatinkeriin ja kojuja oli paljon ja joka lähtöön. Torin laidalla kuuden meksikolaishenkisen amigon yhtye esitti suurimpia hittejään ja ihmiset taputtivat palkkioksi. Ljubljanan kauppahalli oli reilusti pienempi kuin Budapestin. Itse asiassa se oli pienin kauppahalli jossa olemme koskaan käyneet. Sisältä löytyi kuitenkin kaikenlaista tarpeellista perustavaraa kuten erilaisia lihoja, juustoja, viinejä ja leipomotuotteita.
Seuraava retkemme suuntautui kohti kaupungin keskustan ulkopuolella olevaa BTC City –ostoskeskusta. BTC sijaitsi sen verran kaukana, että sinne piti mennä julkista liikennettä hyväksi käyttäen. Hostellin respasta saimme vinkin hyvästä bussiyhteydestä, mutta päätimme kuitenkin koittaa mieluummin tuttua ja turvallista junaliikennettä. Juna-asemalla meille kuitenkin sanottiin lippuluukulla, että meidän olisi parempi mennä bussilla ja tässä vaiheessa sitten uskoimme neuvoja ja aloimme etsiä bussilippuja myyvää kioskia. Paikalliset bussiliput ovat pieniä kolikoita, joita myydään ennakkoon 0,80e hintaan, kun taas suoraan bussiin mentäessä joutuu maksamaan täyden euron verran yhdestä matkasta.
Bussimatkan jälkeen saavuimme BTC Cityyn, joka todellakin oli oma pieni kaupunkinsa omine joukkoliikenteineen. Alue koostui monista isoista rakennuksista, joissa oli paljon erityylisiä kauppoja jaettuna tiettyihin kokonaisuuksiin. Oli Shoe Worldia, Millennium Sport Centeriä ynnä muita rakennuksia, vesipuisto, elokuvateatteri, karting-rata, kasino… Samalla alueella sijaitsi myös Hot Horsen toinen toimipiste, jonne säntäsimme heti ensimmäisenä niin nälkäisinä, että voisimme syödä vaikka hevosen. Molemmat ottivat omat Horse Burgerit ja niiden jälkeen lähdettiin sitten hyvin ravittuina shoppailemaan.
Maistuis varmaan sullekin!Molemmat löysivät itselleen läpsykkä-sandaalit, Taru korkokenkä-sandaalit ja Jari tennarit ja lakin. Kun shoppailuinto oli laantunut hieman ja kellokin alkoi lähestymään ennalta katsomaamme Harry Potterin alkamisaikaa, otimme BTC City Busin elokuvateatterin pysäkille. Elokuvien näytösajat eivät kuitenkaan näyttäneet lähellekään siltä, mitä olimme netistä olleet lukevinamme ja lopulta päädyimme ostamaan liput jonkin ajan kuluttua alkavaan Ice Age 3 leffaan. Välissä kävimme elekroniikkaa myyvässä liikkeessä etsimässä Jarille hyviä kuulokkeita musiikin kuunteluun, mutta koska testikuunteluissa parhaaksi todettua mallia ei ollut hyllyssä, jäivät kaupat nyt tällä kertaa tekemättä. Menimme leffaan ilman sen kummempia ennakko-odotuksia, mutta raina olikin yllättävän hyvä ja saatiin nauraa monessa kohtaa.:) Suosittelemme! Leffan jälkeen menimme bussilla takaisin hostellille.
Koska olimme syöneet Ljubljanassa tähän saakka vain hampurilaisia ja kebabia, päätimme että tänä iltana syödään jotain muuta, joten menimme pitsalle.:D Pitsat maistuivat hyvälle, mutta eivät yhtä hyviltä kuin italialaiset veljensä. Ei vieläkään oikein ymmärretä että mitä vikaa niissä italialaisissa pitsoissa muka on.
Perjantaina herättiin jo ennen seitsemää aamulla ja syötiin nopeat aamupalat ja pakattiin roinat kasaan. Edessä oli 9h junamatka Budapestiin ja eväiksi valkattiin mäkkäristä kolme juustopurilaista per naama, vähän päälle litra vettä ja 1,5l fantaa. Junamatka oli kuitenkin hieman mielenkiintoisempi, kuin mitä osasimme odottaa. Menimme ensin jonkin matkaa Sloveniassa junalla ja sitten eräällä asemalle juna tyhjennettiin konduktöörin kertoman ennakkoilmoituksen mukaan bussiin, jolla matkustettiin pari pysäkkiväliä eteenpäin ratatöiden takia. Tämän jälkeen matkattiin junalla Slovenian ja Unkarin rajalle, jossa vaihdettiin seuraavaan junaan. Eräällä asemalla toinen Budapestiin matkalla ollut junallinen tyhjennettiin meidän junaamme ja parin asemavälin jälkeen siirryttiin taas ratatöiden takia bussilla jonkin matkan päähän, jossa hypättiin taas junan kyytiin. Tylsistymään ei siis päässyt, sillä koko ajan sai jännittää mitä seuraavaksi tapahtuisi.:D Lopulta päästiin ehjinä perille Budapestiin.