keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Se hämmästyttää, kummastuttaa.......


Arki Unkarissa on joiltakin osin samanlaista kuin Suomessa, mutta joitakin eroavaisuuksia olemme havainneet maiden välillä. Tässä muutama esimerkki:

Irtoleivät hintalappuineen


Ruokakaupoissa on normaaliin tapaan myynnissä tuoretta, kaupassa paistettua leipää, mutta isoimpia leipiä ei ole laitettu mihinkään pusseihin, eikä niille ole varattuna minkäänlaisia pusseja, joihin ne voisi itse laittaa. Leivän kylkeen on liimattu samanlainen lappu, joita Suomessa saa hedelmävaa’asta. Ei kyllä kauheasti tee mieli ostaa kyseisiä leipiä tai varsinkaan syödä niitä sen jälkeen, kun ne ovat pyörineet likaisissa ostoskoreissa ja liukuhihnalla ilman minkäänlaista pussia.

Maitopussit

Kyllä, Unkarissa saa vieläkin maitoa pusseissa ja myös erilaisia maustettuja maitoja ja kaakaota on myynnissä pusseissa. Olemme kuitenkin havainneet maitopussit hieman hankaliksi käyttää, sillä maidolle pitäisi sitten aina olla jokin erillinen säilytysastia jääkaapissa.

Leikkele- ja juustopakkausten pienet koot

Leikkeleitä on saatavilla ainoastaan 100 g pakkauksissa, mistä aiheutuu se, että kaupassa saa olla ravaamassa vähän väliä (onneksi lähin kauppa on heti tien toisella puolella). Kinkku tuntuu myös olevan melko kallista verrattuna Suomen hintoihin, joten sitä ollaan syöty aika säästeliäästi. Juustoja on aika paljon tarjolla valmiiksi viipaloituna, mutta juustojenkin pakkauskoot ovat suunnilleen 100 g. Liha- ja juustotiskeiltä saa kyllä ostettua vähän isompiakin eriä, mutta niiden säilyvyydestä ei sitten ole niin paljoa tietoa. Lisäksi tiskiltä tilaaminen on aina hieman hankalaa vieraalla kielellä. :)

Salaatin puute

Joissakin matkaoppaissa sanotaan, että Unkarissa syötäisiin paljon salaattia ja että salaattia oikein tuputettaisiin. Meidän kokemukset eivät ihan ole samankaltaisia… Ravintolassa saa harvoin mitään lisukesalaattia, salaattipöydistä puhumattakaan. Myöskään ruokakaupoissa ei läheskään aina ole tarjolla salaattia, joten salaatin kotona valmistaminenkin on aina vähän arpapeliä.

Vessanpöntöt

Unkarissa vessanpöntöissä on yleensä ”lautanen”, jolle ulosteet lasketaan ja aivan pöntön etuosassa on halkaisijaltaan noin 15 cm leveä reikä, johon ulosteet sitten kovan vesisuihkun mukana menevät. Pöntön lautasosalta voi ihailla omia tuotoksiaan ja miettiä mitä sitä on tullutkaan syötyä. Jonkun verran ollaan pohdittu, että onko näillä täällä jonkunlaisia ”kakkakirjoja”, joissa on kuvia erilaisista ulosteista ja alla selosteita tyyliin ”Löysähkö, vaalea kakka. Syö lisää porkkanaa.”

Huonot vaihtorahat

Unkarissa tunnutaan käyttävän erittäin paljon käteistä rahaa ja vain suuremmissa paikoissa yleensä edes hyväksytään pankkikortteja. Suurimmat setelit ovat 10 000ft ja 20 000ft (eli noin 40e ja 80e), mutta näitä seteleitä on yleensä hyvin hankala rikkoa. Aina, kun maksaa 10 000ft:n setelillä, tulee kauhea rumba vaihtorahojen etsimisen kanssa, vaikka ei tuo nyt Suomen mittapuulla mikään kauhean iso raha ole. Kerran esimerkiksi käytiin ostamassa lippuja futismatsiin ja lippujen yhteishinnaksi tuli 4800ft ja kun yritimme maksaa 10 000ft setelillä, totesi myyjä rahan olevan liian iso. Eräs unkarilainen opettaja oli kyllä todennut Jarille, että yleensä vaihtorahaa löytyy, mutta unkarilaiset ovat liian laiskoja laskemaan takaisinannettavaa summaa, joten he väittävät, että vaihtorahaa ei ole…

Laskujen maksaminen

Laskujen maksaminen suoritetaan lähimmässä postitoimistossa, yleensä käteisellä. Kotiin lähetetään lasku, jossa on erillinen keltainen osa, joka otetaan mukaan postiin. Postissa lasku skannataan tai siitä luetaan viivakoodi, minkä jälkeen lasku laitetaan tulostimeen ja siihen tulostuu maksupäivän tiedot. Laskun maksajalle annetaan pieni liuska laskun vasemmasta reunasta ja iso osa jää postiin. Kätevää, eikö?! ;) Muutaman kerran jälkeen laskujen maksu postitoimistossa sujuu jo jotenkuten, mutta olisi ne laskut ehkä hieman kätevämpää maksella omalta kotisohvalta. Meidän kannalta on tietysti hyvä, että meidän ei tarvinnut avata unkarilaista pankkitiliä laskujen maksamista varten.

Rannekkeet

Unkarilaiset tuntuvat rakastavan rannekkeita, joita Suomessa käytetään lähinnä huvipuistoissa. Tähän mennessä paperinen ranneke on lyöty käteemme welcome partyssa, pub crawlingissa, Tokajin matkalla ja viinifestareilla. Luonnollisesti rannekkeen asennuksen jälkeen ei enää pahemmin tarkkailla, että kenellä kyseinen ranneke on…

Ainainen odottelu

Unkarilaiset ovat kovin innoissaan järjestelemässä jos jonkinlaisia tapahtumia, mutta ainakin meidän koulun Erasmus Student Networkin (ESN) järjestämät tapahtumat ovat olleet yhtä sähläämistä ja odottamaan on joutunut enemmän kuin paljon. Myöskin koulun kursseille ilmoittautuminen on tehty mahdollisimman hankalaksi siten, että kaikkien pitää henkilökohtaisesti käydä erasmus-toimistossa ilmoittautumassa kursseille, sillä ilmoittautumisaika on jo mennyt ohi. Orientaatioviikollahan meille ei voitu antaa tunnuksia järjestelmään, jotta olisimme itse voineet ilmoittautua kursseille. :)

1 kommentti:

  1. onpahan siellä ainakin kovin erilaiset käytännöt kuin täällä kotimaassa, oli kiva kuulla arjen käytännöistä

    VastaaPoista