Tämän viikon maanantai meni festareista toipuessa ja maattiin vain kämpällä ja lepäiltiin ilman sen kummempaa ohjelmaa. Tiistaina koitettiin sitten jo vähän aktivoitua enemmän ja hoidettiin viikon ajan seisseitä juoksevia asioita hieman eteenpäin. Laskujen maksamisen lomassa käytiin myös testaamassa eräs Timon neuvoma ruokapaikka, Bar Ladino, jossa on päivittäin lounasaikaan tarjolla hyvinkin edullisesti hinnoiteltu kolmen ruokalajin menu. Lounaslistalta sai valita muutamista vaihtoehdoista itselleen alkuruoan, pääruoan ja jälkkärin kohtuulliseen 1190ft (noin 4,4 euron) hintaan.
Illemmalla kävimme tutkiskelemassa hieman lisää lähikatujamme ja niiden varrella olevia liikkeitä. Parin korttelin päässä olisi olemassa ainakin yksi edullinen parturikampaamo, jonka voisi ehkä ensi viikolla käydä koeajamassa. Taru oli näissä asioissa sen verran ronkeli, että suosiolla tilasi itselleen kampaaja-ajan lähempää keskustaa kuuluisan ravintolakatu Raday utcan varrelta, jossa kampaajatkin puhuvat ainakin hieman englantia. Tuossa läheisessä Mester utcan parturissa oli ikkunassa vain käsinkirjoitettu hinnasto unkariksi ja siitä päätellen voisi olettaa ettei näiden saksiniekkojen kielitaito ole luultavasti parhaimmasta päästä.
Keskiviikkona päätettiin aktivoitua vielä entistä enemmän ja käytiin kauppahallista ostamassa vähän naudan filettä ja tehtiin siitä oikein kunnon lounasannokset ihan itse! Tällä kertaa keittiön jumalat olivat puolellamme ja ruoasta saatiin ihan syötävän makuista. Oman aktiivisuutemme hurmoksessa ja intoa puhkuen lähdimme vielä illalla pienelle juoksulenkille keskustan pohjoispuolella olevan Margit-saaren ympäri. Ei kyllä oikeasti jaksettu juosta koko saarta ympäri, mutta ehkä sitten vielä jonain päivänä jaksetaan (tällä kertaa juostiin vain joku 3 km)! Vaikka juoksentelu ei ole erityisesti meidän kummankaan mitään suosikkihommaa, niin Margit-saaren lenkkipolulla se oli ainakin olosuhteiden puolesta ihan ok. Saaren rantoja kiertävällä juoksuradalla on alustana pehmeähkö matto, joka ainakin Five fingers -tossuilla tuntui suht mukavalta jaloissa ja luonnollisesti rantaa pitkin juostessa saa myös koko ajan ihailla vieressä liplattavaa Tonavaa.
Torstaina oli kaupungilla kunnon hulabaloot, koska 20.8. on Pyhän Tapanin, eli Unkarin valtion perustajan muistopäivä. Pyhä Tapani on ilmeisesti vieläkin kovassa huudossa, sillä hänen muistoaan juhlittiin kansallisella vapaapäivällä ja illalla järjestetyillä komeilla ilotulituksilla. Lisäksi samana päivänä oli Budapestissa myös Red Bull Air Race, eli taitolennon MM-sarjan osakilpailu. Pienoislentokoneet lensivät Tonavan yllä ja pujottelivat jokeen asetettujen porttien välistä ja tietysti lensivät myös ihan normaalisti ketjusillan (Budapestin kuuluisin Tonavan ylittävä silta) alitse.
Komeestihan nuo kieputtelivat!
Illalla järjestetty ilotulitus oli pisin ja hienoin mitä olimme koskaan nähneet. Tulitusta kesti vähän päälle 20min ja pommeihin oli selkeästi laitettu paljon rahaa. Oltiin katsomassa ilotulitusta omalla lähisillallamme, Petőfi-sillalla. Silta oli aivan täynnä ihmisiä ja autoliikenne oli katkaistu. Raitiovaunulinja oli toiminnassa ja aina ratikan edessä ja takana kulki poliisiautot vilkkuvalot päällä, että ihmiset väistäisivät ratikkaa. Raketteja ammuttiin ainakin ketjusillalta ja ylhäältä Gellert-vuoren päältä.
Tänään perjantaina on ollut taas vähän tämmöinen välipäivä. Taru siivoili vähän ja meikäläinen on kirjoitellut tätä tekstiä päivän mittaan. Alunperin oli suunnitelmissa, jos tänään olisi käynyt taas lenkillä tai vaikka elokuvissa, mutta ilma tuntui niin kuumalta (päälle 30c), ettei lenkille viitsinyt lähteä ja kaikki hyvät elokuvatkin oli dubattu unkariksi. Lounasta käytiin syömässä parin päivän kotiruokinnan jälkeen vaihteeksi ulkona ja kaupungilla näytti todella hiljaiselta. Jo aiemmin viikolla katseltiin parin liikkeen ikkunasta, että ne ovat juhlapäivän takia kiinni torstaista sunnuntaihin ja nyt tänään tuntui että sama päti pääpiirteittäin koko kaupunkiin. Noin puolet matkan varrella olleista liikkeistä oli suljettuna ja pääraitiovaunulinjallakin sai matkustaa tavallista väljemmin. Saa nähdä, vietelläänkö perjantai-ilta loppuun saakka kotona, vai keksitäänkö vielä jotain suunnitelmia.
Hyvännäköinen pihvi! Ilmeisesti kaasuhellalla niitä on vähän helpompi valmistaa, kun pannun lämpötilaa on mahdollista ylläpitää, vai?
VastaaPoistaItse asiassa toi kaasuhella on tälleen aluksi vähän hankalamman oloinen käyttää, kun on aina Suomessa tottunut sähköhellaan ja siihen, että namikoissa on portaallinen numeroasteikko teholle. Tässä on vaan ison ja pienen liekin kuvat päissä ja niillä mennään.
VastaaPoistaPortaattoman säädön lisäksi on vielä vähän hakusessa, että miten kuumat pienin ja suurin liekki ovat verrattuna tutun sähköhellan asteikkoon.
Ja tokihan toi liekki on heti kuumana toisin kuin sähköhellassa, vaikka tietysti pannun lämpeneminen kestääkin. Vastaavasti ei sitten taas voi kääntää hellaa pois päältä ja "mennä levyn jälkilämmöillä" niin hyvin, vaikka kyllähän tietty pannu pysyy lämpöisenä vielä jonkin aikaa.
Mutta se on kyllä kiva, että kun pihviä alkaa tekemään mieli niin paistopuuhiin pääsee huomattavasti nopeemmin kuin mitä LOASin vakioliedellä. Ei noissa noinkaan isoissa (+200g) pihveissä montaa minuuttia mennyt paistellessa ja paistamisen aikana tuli ruuvailtua liekkiä vaan pienemmän suuntaan eikä ylöspäin, kun tuli vähän keulittua liekin koolla siinä pannunlämmitysvaiheessa. :)